Täällä tänään

Aika ei lopu. Minä en lopu. Aina on jotain mikä on jäänyt tekemättä. Aamupuuron jäljiltä on kattilan pohjalla kovaa kauraa. Musta kulho täytyy myös pestä mutta ensin laitan sen tiskialtaaseen, täytän vedellä. Olkoon siinä, minä ajattelen. Makaan sängyssä kissan alla,

Ajan kysymys

Pikemminkin kuin elokuva, olisiko aika kuin valokuva, tai maalaus? Ovatko menneisyys ja tulevaisuus jo tapahtuneet ja taltioituneet suureen freskoon, jota kutsumme olemassaoloksi? Voisiko olla mahdollista, että ajanjaksot ja tapahtumat, pienimpiä yksityiskohtia myöten, ovat yhtäaikaisesti siroteltuina valokuvan eri kohtiin? Entä jos

Aurinko taivaalla

Runon, jonka tänä aamuna luin, on kirjoittanut ranskalainen runoilija Eugène Guillevic (1907-1997). Se on julkaistu Sirkka Suomen mestarillisesti kääntämässä valikoimassa nimeltä Riittejä. Guillevicin Riittejä on minulle tärkeä kirja. Se ilmestyi vuonna 1991 Otavan kustantamana. Minun kirjahyllyyni se tuli joskus 90-luvun

Kärsimyksen ongelmasta, osa 2

Kirjoitin edellisessä postauksessa kärsimyksen ongelmasta ja sen mahdollisesta selityksestä. Pidin parhaina selityksinä tähän ikiaikaiseen kysymykseen jälleensyntymistä ja fyysisen todellisuuden illusorista luonnetta. Kristinuskon selitystä vapaasta tahdosta en katsonut riittäväksi johtuen mm. ihmisten vaihtelevista elin- ja kasvuolosuhteista sekä erilaisista mielisairauksista. Uusi ajatus,