Unen seinä

Kantaako elämä? Nouseeko päivä yöstä kuin jättiläisen rinta? Onko ajalla suunta? Kuinka kaukaa täytyy tarkoitus hakea tällä suolla? Me olemme elossa, joten kuten. Taistelun luonne on selvinnyt. Luodit on tehty ajatusten sirpaleista, muistoista jotka hajoavat käsiin, panevat hengityksen vinkumaan kuin

Täällä tänään

Aika ei lopu. Minä en lopu. Aina on jotain mikä on jäänyt tekemättä. Aamupuuron jäljiltä on kattilan pohjalla kovaa kauraa. Musta kulho täytyy myös pestä mutta ensin laitan sen tiskialtaaseen, täytän vedellä. Olkoon siinä, minä ajattelen. Makaan sängyssä kissan alla,

Dwarka

Me istuimme olohuoneessa, jonka seinustalla seisoi suuri, pehmeälinjainen takka. Tulta ei juuri nyt ollut sytytetty. Sitä ei hänen seurassaan tarvittu; me kaikki tiesimme sen, osasimme odottaa lämpöä, joka kietoi sisäänsä kuin tukevaan huopaan. Kävelimme taloon kukin omien ajatusten saattelemina, yksin