MARKUS JÄÄSKELÄINEN: RUNOKOKOELMAT
Markus Jääskeläinen:
Ilmapallo. Runoja.
Otava, 2011.
72 s.
ISBN 978-951-1-24500-1
Markus Jääskeläinen:
Lentokala. Runoja.
Otava, 2008.
50 s.
ISBN 978-951-1-23115-8
Markus Jääskeläinen:
Valmis. Runoja.
Otava, 2004.
71 s.
ISBN 951-1-19461-5
Markus Jääskeläinen:
Tässä hetkessä, varoittamatta. Runoja.
Otava, 2001.
65 s.
ISBN 951-1-17511-4
Markus Jääskeläinen:
Testamentti. Runoja.
Otava, 1998.
67 s.
ISBN 951-1-15832-5
Markus Jääskeläinen:
Siemen. Runoja.
Otava, 1996.
73 s.
ISBN 951-1-14382-4
Markus Jääskeläinen:
Kunnes muuta näen. Runoja.
Otava, 1994.
65 s.
ISBN 951-1-13421-3
Markus Jääskeläinen & Tommi Parkko:
Vanhat laulut Nimettömät eläimet. Runoja.
Nihil Interit, 1994.
67 s.
ISBN 952-9886-00-4
Albatrossi 
Oleko sama Jääskeläinen joka on kirjoittanut runon sillistä joka hengittää pensaan alla? Puut pysähtyvät yöksi, siili hengittää pensaan alla, mikään ei satu nyt.. ?
En muista aivan tarkkaan.
Mutta jos olet sama heppu niin kiitos hienosta elämyksestä.
Vuosia sitten tuon runon luettuani, minä oikeasti kuulin siilin tuhinaa. Ikinä ennen en ole kokenut mitään runoa fyysisesti. Se oli elämys.
Jotain samanlaista olen sitten itsekin yritellyt, vuosia sitten. Oman blogini linkeissä on “erikeeperin runnoja”. Muutamia kasan päältä repäistyjä rääpäisyjä.
Ja jos olet ihan väärä Jääskeläinen niin mitäpä siitä.
Hyvät jatkot!
-erikeeper
Oleko sama Jääskeläinen joka on kirjoittanut runon sillistä…
Pari pahaa typoa.. Mutta johdatti hauskan aiheen äärelle. Sillistä pensaan alla. Mitä se siellä hengittää?
Moi erikeeper,
Kiitos kommentista. Kyllähän tuo minun runoni on. Ja olet oikeassa, siilit todellakin tuhisevat kulkiessaan pensaiden alla…
Jep.
Maalle muuton jälkeen olen saanut kuulla siilin tuhinaa melkein viikottain, kun saunan jälkeen istun ulkona ja olen hiljaa.. sieltä se tulla tuhisee.
Mutta runostasi vielä sen verran, että se osui silloin n. 7 vuotta sitten kyllä suoraan sydämeen.
Olen varma, ettei tuollaista kokemusta voi tulla toista. Runossahan ei sinänsä ole mitään ihmeellistä mutta niin se vaan kolahti. Päätin jo silloin, että joskus kerron sen tekijälle kuinka runonsa koin.
Runosi on hyvä esimerkki siitä miten erilailla ihmiset mitkäkin tekstit kokevat.
Hei!
Yritän tavoittaa Jarmo K. Lehtolan teosta : Makaavan runoilijan kansio, josta olet tehnyt arvion vuosia sitten.
Teen Tampereelle esitystä, jossa käyttäisin mielelläni hänen runoaan “Sano voitko rakastaa, helliä minua… En löydä Jarmo K Lehtolasta mitään tietoa mistään. Esityksestä saa lisätietoa osoitteesta http://www.ok-opintokeskus.fi. Olisin kiitollinen avusta.
T: Jonna
Hei Jonna,
Muistan toki Lehtolan kirjan, mutta valitettavasti minulla ei ole sitä nyt käsillä.
Kannattaa ehkä kysyä Juhani Tikkaselta, hänellä saattaa olla kappale kirjahyllyssään. Tikkasen yhteystiedot löytyvät hänen blogistaan http://juhanitikkanen.blogspot.com/.
Kirjoittamani arvostelu löytyy täältä:
http://www.angelfire.com/ma/jaaske/1999lehtola.html
Olen varma, ettei tuollaista kokemusta voi tulla toista. Runossahan ei sinänsä ole mitään ihmeellistä mutta niin se vaan kolahti. Päätin jo silloin, että joskus kerron sen tekijälle kuinka runonsa koin.
+1