Runokokoelman kasaaminen on arkistointia, jonka päämääränä on tiedon järjestäminen hallittavissa olevaksi, markkinoitavaksi kokonaisuudeksi. Suurin osa seuraavan kokoelmani teksteistä on jo ilmestynyt tämän blogin sivuilla, joten kirjan sisältö on luettavissa myös ilmaiseksi (tai ilman kirjastoreissua).
Tiedon ja taiteen ilmainen jakaminen on mielestäni oikein ja demokraattista. Siihen tällainen puolihullu runo/aforismi/pakina blogi on hyvä väline. Varsinaisen painetun kirjan tekeminen ja jakaminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten siitä kuuluu maksaa. Myös digitaalisesta kirjasta on kohtuullista pyytää maksu; senkin tekemiseen on osallistunut useita ihmisiä.
Minulle itselleni kirjat merkitsevät varmistettua saavutusta. Ne ovat olemassa ainakin niin kauan kuin niistä kiertää kappaleita divareissa tai kirjastoissa. On mukava ajatella, että työstä on jäänyt jonkinlainen jälki, vaikkei mikään olekaan ikuista.
Kaikki muuttuu mutta mikään ei katoa, kuten Ovidius asian ilmaisi: nihil interit, omnia mutantur.
Lopulta kuitenkin Ovidiuskin on väärässä. Kaikki katoaa, koska mistään ei jää edes muistoa. Shakespeare, da Vinci, Himalajan vuorijono. Unohdus on kaikkien ja kaiken kohdalla vain ajan kysymys.
Albatrossi 