Sunnuntai

image

Sunnuntai on runopäivä, suomenkielen päivä. Minä makaan kylvyssä, pitelen tablettia kädessä, jokaisen sanan oikeinkirjoitus täytyy tarkistaa, punaisia lankoja kertyy niiden alle joita kirjoitusohjelma ei tunnista. Minua kehotetaan muuttamaan sanat yleisemmin tunnetuiksi, mutta teen työtä yhteiseksi hyväksi, käyn lisäämässä omat sanani tietopankkiin. Jossain on ehkä joku toinen runoilija, kylvyssä tahi kuivalla maalla, en tiedä, jonka jokaista sanaa ei korjata.

Lisään kuumaa vettä viilentyneen kylpyveden sekaan, lasken vanhaa vettä uuden tieltä. (Sanat ”lisään”, ”viilentyneen”, ja ”kylpyveden” saavat alleen punaisen muistutuksen.) On sunnuntai. Jokin Australian rumaäänisistä (punainen viiva) linnuista huutaa ulkona. Valtatieltä kuuluu liikenteen ääntä. Ihmisiä menee kotiin. Jotkut käyvät kaupassa. Mietin keitä suomalaisista julkkiksista on mahtanut  kuolla minun tietämättäni. Viimeksi kuulin Veijo Merestä. Luin Havannaköyden Suomessa, kaverin mökillä. Se oli hyvin kirjoitettu, sen muistan, mutta en sitä mistä siinä puhuttiin. Ehkä siinä etsittiin köyttä. Ehkä siinä oli hiekkateitä ja kesäöitä. Lyhyitä lauseita ja osuvaa sananvaihtoa. En muista.

Aloitin sellaistakin kirjaa kuin Aapo Heiskasen viikatetanssi, vai oliko se Arktinen hysteria. Turkulainen ystävä oli innostunut Marko Tapion kirjoista. Minä pidin ystävääni auktoriteettina kirjallisuuden suhteen. Ehkä siksi että hän kirjoitti niin paljon, niin helposti. Minä taas en saanut sanottua mitään, paitsi väkipakolla, pitkien harkintojen jälkeen.

En lukenut Aapo Heiskasta enkä sitä toista. Ja nyt niitä on mahdoton lukea kun on täällä. Suomalaisia kirjoja ei saa Kindleen, ja jos saisi ne maksaisivat omaisuuden. Toki minulla on kirjoja mukanani, äidinkielellä kirjoitettuja, isänmaasta raahattuja. Aloitin Juoksuhaudantietä jokin aika sitten. Tapahtumat olivat elokuvasta. Päähenkilö ei ollut ihminen. Lauseissa ei ollut ilmaa. Jätin kesken mutta tarkistin loppuratkaisun. Talosta siinä oli kysymys.

Taas on vesi kylmentynyt. Puissa suhisee tuuli. Tämä talvi on ollut jäätävä. Ilmaston lämpeneminen on valetta.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: