Elämän ja kuoleman kysymys


Vuokrasimme vuonna 2004 valmistuneen elokuvan Million Dollar Baby, joka sai neljä Oscaria vuonna 2005. Elokuvan on ohjannut Clint Eastwood. Pääosissa Eastwoodin lisäksi näyttelevät Morgan Freeman ja Hilary Swank. Elokuvan käsikirjoituksen on F.X. Toolen romaanin pohjalta laatinut Paul Haggis — jonka käsialaa on myös erinomainen In the Valley of Elah (2007).

Million Dollar Baby on sekin käsikirjoitukseltaan laatutyötä. Draamallinen jännite ja nappiin osuneet näyttelijävalinnat tekevät filmistä nautittavan katselukokemuksen. Siksi oli sitäkin surullisempaa havaita, että elokuva, kuten monet muut Hollywood-julkaisut, ei ainoastaan pyri kertomaan mielenkiintoista ja koskettavaa tarinaa, vaan että sillä on propagandistisia pyrkimyksiä.

Elokuva kertoo nyrkkeilystä innostuneen Maggie Fitzgeraldin (Hilary Swank) tarinan. Maggie on kotoisin köyhistä oloista ja toimii tarjoilijana nimettömäksi jäävässä suurkaupungissa. Maggiella on kuitenkin unelma. Hänen intohimonsa on oppia nyrkkeilemään ja ryhtyä nyrkkeilyn ammattilaiseksi. Tässä tarkoituksessa Maggie lähestyy veteraanivalmentaja Frankie Dunnia (Clint Eastwood), joka tyrmää Maggien pyynnön suoralta kädeltä: hän ei valmenna tyttöjä. Sinnikkyydellään ja tyttömäisellä viehätysvoimallaan Maggie kuitenkin voittaa Dunnin puolelleen. Dunnin valmennuksessa Maggie kohoaa nopeasti naisnyrkkeilyn huipulle. Nyrkkeilyura katkeaa traagisesti miljoonan dollarin maailmanmestaruusottelussa tapahtuneeseen onnettomuuteen, jonka seurauksena Maggie saa neliraajahalvauksen. Elokuvan loppuosa kuvaa Maggien elämää sairaalaan sänkyyn sidottuna. Traagisen loppuratkaisun aikana Maggie pyytää Dunnia tappamaan itsensä. Tunnontuskien kanssa kamppailtuaan Dunn lopulta suostuu Maggien pyyntöön ja tappaa entisen suojattinsa.

Eastwoodin ohjaama Million Dollar Baby on itkettävästä, humaanista ulkokuorestaan huolimatta elämänvastainen. Elokuvasta käteen jäävä sanoma on se, että vammaisen elämä ei ole elämisen arvoista, ja että kuolema on parempi vaihtoehto kuin vamman kanssa eläminen.

Eikö Maggiella muka olisi ollut muita vaihtoehtoja? Eikö hän olisi saattanut löytää elämälleen tarkoituksen vaikkapa rohkaisemalla muita vammaisia/vammautuneita pitämään kiinni elämänhalustaan? Tai esiintymällä ja luennoimalla meille terveille vammaisen elämästä? Maggien elämäntarina olisi taannut sekä huomion että julkisuuden. Hänellä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti tuhansien ja miljoonien ihmisten elämään. Entäpä elokuvassakin esitetty mahdollisuus muuttaa pieneen mökkiin maaseudulle ja ryhtyä opiskelemaan? Eikö tämäkin vaihtoehto olisi suonut edes jollain tavoin tyydyttävän elämän?

Sen sijaan elokuvan tekijät päättivät tappaa Maggien pidettyään häntä hengissä happilaitteessa muutaman vaivaisen kuukauden. Voisi kuvitella, että oikeassa elämässä juuri nämä ensimmäiset kuukaudet neliraajahalvautuneena olisivat kaikkein vaikeimmat. On ymmärrettävää, että tällaisesta tilanteesta itsensä löytävä haluaa kuolla. Mutta ajan mittaan kuoleman halu saattaa vähentyä, ihminen sopeutua osaansa ja ymmärtää, ettei kaikki ole sittenkään menetetty.

Mutta ehkä oli helpompaa ja dramaattisempaa irrottaa Maggien happiletku ja ruiskuttaa hänen suoniinsa tappava annos adrenaliinia kuin antaa hänen kohdata tuskansa ja yrittää löytää uudelleen elämisen mielekkyys?

Mihin tahansa sairauteen tai vammaan saatetaan löytää parannuskeino. Lääketiede on onnistunut suurelta osin hävittämään monia parantumattomina pidettyjä sairauksia, kuten polion ja tuberkuloosin. Ehkäpä Maggien vammaan olisi myös löytynyt parannus? Tai helpotus?

Tätä mahdollisuutta Million Dollar Baby ei pitänyt käsittelemisen arvoisena. Se piti parempana vaihtoehtona eutanasiaa, armokuolemaa.

Suomenkielisen Wikipedian mukaan armokuolema on ”armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.” Armokuolema tehdään (uhri tapetaan) joko ihmisen omasta tai tämän läheisten pyynnöstä. Tappamisen perusteluina mainitaan usein kivun ja kärsimyksen välttäminen sekä inhimillisen kuoleman saavuttaminen.

Kysymys armokuolemasta saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta se ei ole sitä. Toisen ihmisen tappaminen on väärin riippumatta siitä toivooko ihminen tulevansa tapetuksi tahi ei.

Ihmisen tappaminen on väärin myös tämän elokuvan puitteissa. Maggien kohtalo on traaginen, mutta siitä ei seuraa, että Maggie olisi tapettava. Myös vammaiset ja vammautuneet ovat ihmisiä, ja heidän elämänsä on arvokas. Eastwood ja muu elokuvan tekijäkaarti tuntuvat sanovan, että vain terveillä on oikeus elämään. Jos satut vammautumaan, sen pahempi: joudat kuolla.

Elokuvan sanomasta eivät olleet mielissään myöskään Amerikan vammaisjärjestöt. National Spinal Cord Injury Associationin (Kansallinen selkäydinvammajärjestö) puheenjohtaja Marcie Rothin mukaan Eastwood ”hyödyntää mainettaan ja elokuvan valtaa edistämään näkemystään, jonka mukaan vammaisten elämä ei ole elämisen arvoista.”

Eutanasia on tärkeä yhteiskunnallinen ja moraalinen kysymys, jonka ratkaisua ei saa jättää tunteisiin vetoavien argumenttien, kuten tämän elokuvan varaan. Millainen yhteiskunta sallii vammaisten ja heikompien tappamisen? Jos armomurha sallitaan kohteen toivomuksesta, eikö seuraavaksi ole helppo perustella ja sallia epätoivottujen henkilöiden tappaminen valtion päätöksellä?

Eutanasiasta on lyhyt matka Natsi-Saksaan.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

2 comments

  1. Kiitos mielenkiintoista tietoa

  2. Edellinen kommentti oli jostain syystä mennyt spammi-osastoon, josta sen löysin tänään. Pahoittelut kirjoittajalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: