Yö, tuuli, tähdet

Suva, Fidzi 4.10.2008

Kuin tupakansavu harmaat pilvet leviävät avaruuden keuhkoihin. Elävät tähdet, jotka kaukaisina ilon pisaroina ovat imeneet itseensä tuulen palmujen latvuksista, ovat peittyneet läpitunkemattomaan, muodottomaan massaan. Tuuli kimpoaa pilvistä planeetan pinnalle, alkaa tanssin pihan pensaissa, heilauttaa pyykkinarulla roikkuvaa lakanaa. On kuin ihminen välkähtäisi silmäkulmassa, jokin tulevaisuuden hahmo, josta ei saa otetta.

Ja yö on edennyt pitkälle. Uni on vaihtunut vakaviksi sanoiksi, joita koirat toisilleen lausuvat pimeän ja valveen tuolla puolen. Sinne kenelläkään ei ole asiaa ilman lupaa, sillä koirat, jos ketkä, tuntevat oikeutensa tuntemattoman vartiojoukkona, ja pitävät niistä tiukasti kiinni.

Mutta me olemme turvassa. Tähtien ilo läpäisee pilvimassan. Alkaa sataa. Sadetta kestää aikansa, jonka jälkeen pisaroiden äänet putoilevat puiselle ikkunalaudalle. Tulee kylmä. Talon ensimmäiset asukkaat heräävät. Vessasta kuuluu lorinaa, suihkua käännetään auki. Tuntuu kuin koko planeetta pyrkisi kohti valoa: hetki vielä, ja pimeän valta haihtuu. Kastunut lakana roikkuu langalla henkeään pidätellen. Se tietää, että aamu alkaa lintujen palatessa.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: