Runouden hälyttävä leviäminen

P.G. Wodehouse:
RUNOUDEN HÄLYTTÄVÄ LEVIÄMINEN

Juttu on julkaistu teoksessa The Uncollected Wodehouse (Seabury, 1976).
Suomentanut Markus Jääskeläinen.

Harva asia aiheuttaa ajattelevassa ihmisessä niin paljon hämmennystä kuin sen seikan havaitseminen, että olemme muuttumassa pikku runoilijoiden kansakunnaksi. Vanhoina hyvinä aikoina runoilijat useimmiten sulkeutuivat ullakkohuoneisiin, joista poistuivat ainoastaan silloin, kun mielivät tulla heitetyiksi ulos sanoma- ja aikakauslehtien toimistoista, joihin koettivat myyntiartikkeleitaan kaupata. Kenellekään ei tullut mieleen lukea runokirjaa, ellei sen mukana tullut kustantajan vakuutusta siitä, että kirjoittaja oli maannut kuolleena vähintään sata vuotta. Runouden, kuten viinin, joidenkin juustolaatujen ja julkisten rakennusten katsottiin aivan oikein parantuvan iän myötä. Yksikään runontuntija ei olisi voinut kuvitellakaan ahtavansa itseensä raakaa, tekijänsä käsistä vastikään lähtenyttä, vaikeasti sulavaa runoutta.

Tänä päivänä kustantajat maksavat runoudesta kuitenkin ehtaa rahaa. Ne tekevät voittoa värssykirjoilla. Monen monituinen nuorimies, joka johonkin aiempaan aikauteen syntyessään olisi pysytellyt hengissä leivänkannikkaa järsimällä, vaatii nyt ravintolan johtajalta selvitystä siitä, kuinka tämä kehtaa myydä kyseistä samppanjalitkua aitona Pommeryna. Tällaisella on luonnollisesti vaikutuksensa yhteisölliseen elämänlaatuun. Lapsemme kasvavat nuorukaisiksi siinä uskossa, että voivat työn sijasta ryhtyä runoilemaan. Monen idullaan olleen kanslistin on pannut pilalle juovuttava tieto siitä, että runoista maksetaan dollari per rivi. Kaikkialla maassa lupaavat nuoren rapparit ja nousevat autonkuljettajat luopuvat säännöllisestä työstä omistautuakseen uudelle ammatille. Aurinkoisena iltapäivänä Washingtonin aukiolla ei voi kävellä metriäkään kompastumatta lämpimän sään ulos houkuttelemiin nuorten runoilijoiden parviin. On kauheaa katsella, kuinka onnettomat nuorukaiset – joiden pitäisi istua tyytyväisenä työpöytiensä ääressä kirjoittamassa ”Hyvä herra, olemme vastaanottaneet kuluvan kuun kymmenennen päivän kirjeenne ja tutustuneet sen sisältöön. Vastaukseksi pyydämme saada huomauttaa…” – vaeltavat edestakaisin sormet hiuksia haroen, kasvot luomisentuskasta vääristyneinä koettaessaan löytää riimiä sanoille ”kosminen” ja ”symbolismi”.

Ja aivan kuin tilanne ei olisi jo ennestään ollut kyllin vakava, kuvaan astuu herra Edgar Lee Master ja keksii vapaamittaisen runouden. Vielä on liian aikaista päätellä miehen kammottavan keksinnön laaja-alaista vaikutusta. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö hän olisi purkin kantta raottaessaan vapauttanut sellaiset voimat, joita ei yksikään ihminen kykene hallitsemaan. Kaikki runoilijoita hillinneet soveliaat rajoitukset ovat kadonneet, ja kuka tietää mitä siitä seuraa?

Ennen herra Mastersin näyttämölle astumista oli vain yksi asia, joka etenevän vihollisarmeijan keskellä korkealle kohoavan linnoituksen tavoin toimi esteenä maan nuorukaisille. Kun poika ilmoitti ”Isä, en voi toteuttaa hartainta toivettasi ja alkaa töihin lannoiteosastolla. Olen päättänyt ryhtyä runoilijaksi”, isällä oli jäljellä vielä yksi ase – vaikkei poikaa enää voinutkaan pelotella luopumaan aikeistaan puhumalla tälle ullakkohuoneista ja nälkäkuureista. ”Entäs loppusoinnut, Ville?”, isä vastasi, ja kiihkeä hehku pojan kasvoilla sammui hänen käsittäessään loistojuttuna pitämäänsä suunnitelmaan sisältyvän heikon kohdan. Isä jatkoi hiillostusta, kun rauta oli kuumaa. ”Ajattele, että joutuisi koko elämänsä sovittelemaan loppusointuja toisiinsa! Ajattele sitä ankeaa tulevaisuudenkuvaa, kun on jo käyttänyt ”kuun” ja ”suun”, ”lemmin” ja ”emmin”, ”tiellä” ja ”siellä”! Ajattele sitä hetkeä, kun on lopettanut runon toiseksi viimeisen rivin sanaan ”ikkunat” tai ”lämpö” ja täytyy pistää pillit pussiin, koska ei saa pakettia kasaan sääntöjen mukaisella tavalla! Mitäs sitten, Ville?”

Seuraavana päivänä lannoiteosastolle ilmoittautui uusi työntekijä.

Mutta nyt on tilanne tyystin toinen. Loppusoinnut eivät ainoastaan ole tarpeettomia, vaan kustannustoimittajat nimenomaan haluavat, ettei niitä käytetä. Jos Longfellow kirjoittaisi nykyään, hänen täytyisi kirjoittaa ”Vanha kyläseppä” alusta asti uudelleen, mikäli mielisi kostua dollari per rivi -tarjouksesta. Yksikään kustannustoimittaja ei julkaisisi tällaista tavaraa:

Alla kastanjan lehtevän
kylän seppä seisahtaa.
Vahva mies on seppä hän,
kädet suuret heilahtaa.

Jos Longfellow eläisi näinä lyhenteiden ja vapaiden runomittojen aikoina, hän saisi hyvin pian ottaa kynän kauniiseen käteen ja sanailla seuraavanlaisesti:

Elämässä olin kyläseppä,
tein töitä kaiket päivät,
Mutta säilytin ihoni hehkeyden
koska työskentelin kastanjapuun varjossa
enkä auringonpaisteessa,
kuten Nicholas Blodgett, kiitotavaran kuljettaja.
Olin suuri ja vahva
koska harrastin ruumiinkulttuuria
ja syvähengitystä
sekä muita vastaavia toimia.
Minulla oli Spoon Riverin isoimmat hauikset.

Kuka voi sanoa mihin kaikki tämä johtaa? Vapaamuotoinen runous on jokaisen ulottuvilla. Nukkuva kansakunta on havahtunut tajuamaan, että proosan pilkkomisesta pienempiin osiin voi tienata rahaa. Jotain täytyy tehdä pian, mikäli aiomme pelastaa maan tältä uhalta. Mutta mitä? Edgar Lee Mastersia on turha ampua, sillä vahinko on jo tapahtunut eikä tule tekemättömäksi, vaikka hänestä tehtäisiinkin esimerkki. Ainut toivo on luultavasti siinä tosiasiassa, etteivät runoilijat osta toisten runoilijoiden tuotoksia. Kun kaikista on tullut runoilijoita, runokirjat lakkaavat myymästä tai myyvät vain ne muutamat kappaleet, jotka runoilijat ostavat ystävilleen lahjaksi.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: