Juoksulenkillä tulivuoren huipulle

Kunnon kohentamiseksi ja sen ylläpitämiseksi on lähdettävä liikkeelle silloinkin, kun ei millään viitsisi.

Tänään oli päivä, jolloin ulos ja lenkille pääseminen aiheutti miellyttäviä odotuksen väreitä selkäpiissä. Puin ylleni kevyet puuvillaiset juoksuhousut, laitoin valkoiset juoksusukat ja -kengät jalkaan. Vedin juoksuhupparin juoksupaidan peitoksi, suuntasin kohti ulko-ovea ja raitista ulkoilmaa. Kurvasin sivukujalle, kävelin omakotitalojen, vihreiden pihanurmikoiden ja talven lehdettömien puiden lomitse määränpäänäni Mt. Albert -kukkula, joka kohoaa n. kilometrin päässä majapaikastani. Mount Albert, maorinimeltään Te Oraiwa, on 135 metriä korkea, sammunut tulivuorenhuippu. Vuorelta louhittiin 1800-luvulla liuskekiveä sekä teolliseen että yksityiseen käyttöön. Nykyään kukkulan vihreä huippu on omistettu virkistykselle. Kukkulalla on jalkapallokenttä, jousiammunta-alue ja aivan huipulla näköalatasanne, josta voi kerralla nähdä useita Aucklandin maamerkeistä.

Suoraan idässä siintää seitsemän kilometrin päässä sijaitseva Aucklandin keskusta, jonka Sky Tower -torni toimii maamerkkinä ja suunnistusapuna kaikkialla Aucklandissa. Kaakon suunnalla nousee kuuluisa One Tree Hill, jonka tunnistaa sen huipulla kohoavasta obeliskista. Kukkula sai englanninkielisen nimensä eurooppalaisasutuksen alkuaikoina. Tuolloin sen huipulla kasvoi metrosideros-sukuun kuuluva pohutukawa-myrttipuu (metrosideros excelsa). Alkuperäinen puu kaadettiin vuonna 1852 ja sen tilalle istutettiin 1870-luvulla montereyn mäntyjä (pinus radiata). Näiden puiden jäljellä olevan jälkeläisen kohtalona oli joutua maoriaktivistien poliittisen mielenilmauksen kohteeksi vuosina 1994 ja 2000. Puu ei toipunut hyökkäyksistä ja se oli lopulta poistettava ympäristölleen vaarallisena. Kaatoyrityksissä käytetty moottorisaha pantiin tänä vuonna (2007) myyntiin uusiseelantilaiselle huutokauppasivustolle, joka poisti sen vastalauseiden seurauksena ja käyttäjiensä äänestyksen jälkeen listoiltaan. Moottorisahaa on jälkeenpäin kaupiteltu ebayssa. Tiedossani ei ole onko se onnistuttu myymään.

Mt. Albert-kukkulan länsipuolella leviää Waterview’n kaupunginosa, joka rajoittuu Tasmaninmereen. Merinäköala ulottuu Waterviesta kauas luoteeseen. Kaikkialla on matalaa omakotiasutusta silmänkantamattomiin.

Taivas oli paksujen pilvien peitossa hölkätessäni Mount Albert -kukkulan huipulle. Juoksin muutaman sata metriä ylämäkeen, annoin pulssin kiihtyä. Istahdin nurmikolle huohottamaan, katselin alla levittäytyvää kaupunkimaisemaa. Hengityksen tasaannuttua nousin taas jaloilleni ja juoksin loppumatkan kukkulan laelle. Pidin pienen tauon ja aloin laskeutua ruohikkoista rinnettä tasaista juoksutahtia. Juoksurasitukseen tottumattomat jalat vapisivat väsymyksestä, sydän laukkasi rinnan alla kuin villiintynyt hevonen, kiihtynyt aineenvaihdunta nosti hien ohimoille.

Päätin kävellä loppumatkan takaisin kämpille. Tämän päivän liikunta-annos oli tullut täyteen. Suunnittelin seuraavalla juoksulenkillä kokeilevani ns. intervalliharjoitusta, josta luin hiljan eräältä nettisivulta. Kirjoittajan mukaan kunnon kohentamiseksi ja painon alentamiseksi ei tarvitse välttämättä rääkätä itseään tuntikausia. Intervalliharjoitus aloitetaan neljän minuutin päivittäisellä harjoituksella, josta harjoitusaikaa pidennetään viiteentoista minuuttiin. Harjoituksessa juostaan ylämäkeen puoli minuuttia täysillä, kestokyvyn rajoilla. Sitten hölkätään alaspäin kevyesti puoli minuuttia, jonka jälkeen juostaan taas luukut auki ylämäkeen. Tätä jatketaan neljä minuuttia, joka on koko harjoituksen kesto. Viikon parin päästä päivittäistä harjoitusaikaa lisätään ensin kuuteen minuuttiin, sitten vähitellen viiteentoista.

En epäile, etteikö harjoitus vaikuttaisi kirjoittajan mainitsemalla tavalla. Maallikkojärkeni mukaan shokkiharjoitus laajentaa sydäntä ja kiihdyttää tuntuvasti aineenvaihduntaa, mikä puolestaan johtaa kunnon kohentumiseen ja painon laskuun. Tästä huolimatta katson, että pitkäkestoisella harjoittelullakin on oma tehtävänsä kuntoharjoittelussa. En siksi aio jättää uimahallissa käymistä vaan yhdistän sen juoksuharjoitukseen. Näiden harjoitusten lisäksi teen muutamana iltana viikossa joogaliikkeitä.

Ei ihmisen tarvitse rapistua vaikka ikää tuleekin.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

3 comments

  1. alterimo

    Olipa hyviä kuvia, kävin myös penkomassa kuvavarastostasi muutkin kuvat. Miten ihania taloja ja puut kukassa! Siellä on siis kevät! Nauti siitä.
    Mt Albertin kaupunginosasta oli myös mielenkiintoista kuulla enemmän. Saas nähdä, onko koskaan tilaisuutta käydä vielä siellä kiipeämässä näitä näkymiä katsomaan itse. Toivottavasti.
    äiti

  2. Pikkuisen olen kyllä kateellinen lenkkimaastoillesi. Hienoja kuvia🙂.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: