Kirjaston enkelit

Seuraava kolumni on ilmestynyt Kirjailija-lehden numerossa 2/07.

KIRJASTON ENKELIT

City of Angels -elokuvan pitkätakkiset enkelit tapaavat kokoontua Los Angelesin suuren kirjaston parvilla ja kaartuvien hyllyjen väleissä. Hiljaiset, näkymättömät henkimiehet seuraavat asiakkaitten virtaa aitiopaikoiltaan tahi kumartuvat lukemaan sanomalehteä ihmisolkapään yli. City of Angels ja esikuvansa Berliinin taivaan alla antavat yhden selityksen sille oudolle tunteelle, ettei ole yksin tyhjässä huoneessa. Että jokin aineeton kulkee ohi, saa selkäpiin väreilemään ja hiukset nousemaan pystyyn.

Enkelien olemassaolo on kaunis ajatus. On lohdullista kuvitella, että jokin minua viisaampi ja voimakkaampi seuraa tekemisiäni, kenties opastaa oikeasta kadunkulmasta, oikean ihmisen luokse. Tapaan hänet, jota en tiennyt kaivanneeni. Elämä saa uuden suunnan ja olen hetken täynnä tietoa ja tunnetta suuremmasta tarkoituksesta – siitä ettei sattumaa ole.

Sattumaa ei ole sekään, että elokuvaenkelit viihtyvät juuri kirjastoissa. Ihmiskunnan siipihöyhenet on historian saatossa imuroitu viisaiden miesten ja naisten toimesta miljooniin kirjoihin ja kansiin. Enkelianalogia on vastustamaton kuvakertomuksia luoville mytologisen historiansa tunteville ammattielokuvaajille ja rahakkaille suuryrityksille. Notkuva hyllykilometri toisensa jälkeen tarinoita, muistoja, elämäkertoja; menneisyyden ja tulevaisuuden lukemattomia vertauskuvia. Enkeleiden koti on itsestään selvästi kirjastossa.

Aucklandissa enkelit voivat keskuskirjaston lisäksi majoittua kuuteentoista alueelliseen kirjastoon sekä harvaanasutuilla seuduilla kulkevaan kirjastobussiin. Kaupungin keskuskirjasto edustaa 70-luvun arkkitehtuuria tyylikkäimmillään. Sen neljästä avarasta kerroksesta ylin on varattu vaihtuville taidenäyttelyille ja pysyvälle historiallisten esineiden kokoelmalle. Kolme alempaa kerrosta sisältävät lainamateriaalia, joka käsittää paljon muutakin kuin kirjoja. Kirjastosta voi lainata perinteisten kirjojen lisäksi elokuvia, sanoma- ja aikakauslehtiä, pelejä, dvd-filmejä ja musiikkia. Eikä kirjaston toiminta rajoitu lainaamiseen. Se järjestää kursseja, kirjailijavierailuja ja konsertteja. Se ylläpitää lukukerhoja ja lasten satutunteja. Alakerran kahvilasta voi hakea lisäpotkua lukemiseen kofeiinipitoisista juomista.

Auckland Central City Library
Kuva: Auckland Central City Library

Kirjaston kellarikerroksessa sijaitsee elokuvateatteri, jossa näytetään kansainvälisiä elokuvia. Suomalaisia rainoja teatterin näytöslistalla ei tällä hetkellä näyttäisi olevan, mutta maanpäällisistä kerroksista kotomaan hengentuotteita sitä vastoin löytyy jonkin verran. Valikoimissa on ainakin Veijo Meren, Arto Paasilinnan ja Mika Waltarin teoksia. Markus Jääskeläisen kirjoja niistä ei jostain syystä vielä löydy, olen etsinyt. Toisaalta valikoimissa ei ole myöskään sellaisten runohirmujen kuin Pentti Saarikosken tai Paavo Haavikon tuotantoa. Onko vika lukevan yleisön vai suomalaisten kustantajien laiskan markkinoinnin, kysyy epätietoinen. Suomalaista musiikki- ja elokuvaväkeä kirjaston lehtereillä nimittäin parveilee tungokseen asti. Edustettuina ovat suuret nimet Kaija Saariahosta Aki ja Mika Kaurismäkeen, mutta myös moni pienempi ja pienemmän piirin tuntema suuruus.

Toisaalta Uudessa Seelannissa on minun lisäkseni ainoastaan kolmisensataa suomalaista. Siihen nähden kansallisen kulttuurimme edustajia tämän pienen kaukaisen maan kirjastolistoilla on varsin huomattava määrä.

Kovin moni heitä ei varmasti huomaa, mutta paikalla he ovat – kuin hiljaiset, vakaat enkelit.

MARKUS JÄÄSKELÄINEN

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

3 comments

  1. Eeva

    Albatrossikin on kuin enkeli. Minulle ainakin on, eika suinkaan huono enne.

  2. 70-luvun arkkitehtuuria parhaimmillaan… ehkä niin. Rumankirjavat kokolattiamatot ja liian kova ilmastointi. Joka toisella nojatuolissa nukkuu paikallinen puistokemisti. Mutta kahvila on tosi korkeatasoinen ja sieltä saa ihania salaatteja.

    Miksei Telecomin kansainvälisillä leffafestareilla ole taaskaan yhden ainutta suomalaiselokuvaa? Muut euroopan maat ovat edustettuina Ukrainaa ja Unkaria myöten.

  3. On se minusta aika tyylikäs… Ainakin se on valkoinen, mikä on aina hyvä. Itsekin olen nuokkunut niillä tuoleilla, vaikkakin ihan ilman kemikaaleja. Kahvilan kadunpuoleinen korkea sali on aika jännittävä betonisessa autiudessaan, sinne kun saisi pari nojatuolia, joilla nukkua… :=)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: