Pioneerihenkeä

Terveisiä Suomen kesään täältä Aucklandin keskitalvesta! Aurinko lämmittää kirkkaalta taivaalta, tuulensuojassa tulee helposti kuuma. Ilma on kuitenkin sen verran kirpeä, että voi pitää villapaitaa. Jotkut puut tiputtelevat lehtiään, toiset näyttävät olevan ikivihreitä. Joidenkin talojen takapihoilla kasvaa banaaneja eivätkä ne tunnu olevan moksiskaan vuodenajan vaihtumisesta.

Luen edelleen Keith Sinclairin A History of New Zealand -teosta. Hänen mukaansa Uusi Seelanti sijoittuu Sydneyn, Aucklandin ja San Franciscon muodostamaan kulttuuriseen kolmioon. Kaupungit sijaitsevat kaikki Tyynen valtameren rannalla ja ovat syntyneet maahanmuuton, onnenetsinnän ja ajoittaisten kansanvaellusten seurauksena.

Eurooppalainen historia on tässä kulttuuripiirissä nuorta, ja oma identiteetti on saavutettu emomaa Britanniasta irrottautumalla. Historian ja menneisyyden korvaa tulevaisuuteen suuntautuminen, optimistinen usko yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa kohtaloonsa.

Minuun itseeni on tehnyt vaikutuksen tietynlainen pioneerihenki, jonka Uudessa Seelannissa karkeammassa ja Australiassa hienostuneemmassa muodossaan kohtaa. Ylpeys ja omanarvontunto on selkeästi perua tekemisen historiasta. Maat ovat mitä suurimmassa määrin osa globaalia taloutta, mutta yksittäisen kansalaisen asenteessa on edelleen jäljellä jonkin verran itsenäistä ja itsepäistä pioneerihenkeä. Omin voimin selviytymisen eetos yhtyy useimmissa tapauksissa valmiuteen auttaa naapuria hädässä. Jos joutuisin autiolle saarelle, en voisi kuvitella parempaa kumppania kuin Aussin ”fair dinkum” -meininkeineen tai Kiwin ”can do” -asenteineen.

Jos tulevaisuudessa siirrytään asuttamaan kuuta tai Marsia, niidenkin historia noudattaa luultavasti aiempien uudisastusten mallia. Ensin muodostetaan muutaman harvan siirtolaisen yhdyskuntia. Valta on emomaalla, talous perustuu emomaan avustuksiin ja lainoihin. Lainsäädäntö on entisestä kotimaasta lainattua. Vähin erin siirtomaahan tulee ja syntyy lisää uutta asutusta. Maata ja elinkeinoja ei enää riitä kaikille. Käydään ehkä pieniä paikallisia sotia. Kokeillaan erilaisia maanjako- ja talousmalleja. Jossain vaiheessa uuden yhteisön identiteetti emämaasta erillisenä ryhmänä on niin vahva, että julistaudutaan itsenäiseksi valtioksi.

Seurauksena voi olla sota emämaan kanssa, kuten Amerikassa, tai rauhallinen vallansiirto, kuten täällä Oceaniassa. Kummassakin tapauksessa syntyy uusi viriili valtio, jonka kansalaisten identiteettiä muokkaavat vielä kauan toisaalta emämaan (-maiden) historiallinen ja kulttuurinen perintö sekä toisaalta siirtomaan haasteiden synnyttämä toimeliaisuus ja kekseliäisyys.

Marsin ja kuun valloitukseen on vielä pitkä aika, mutta voi olla että niiden asuttaminen on pitemmän päälle ainut tapa pelastaa ihmiskunnan kollektiivinen aloitekyky hyvinvoinnin veltostuttavalta vaikutukselta.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.
%d bloggers like this: