Julkinen epäonnistuminen

Oheinen kolumni ilmestyi Kirjailija-lehden numerossa 1, maaliskuussa 2007.

JULKINEN EPÄONNISTUMINEN

Uuden Seelannin matkani alkoi julkisella epäonnistumisella. Olin
sopinut Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kanssa pitäväni blogia
lehden nettisivuilla kymmenen viikon ajan. Tarkoitukseni oli tuona
aikana kävellä Uuden Seelannin päästä päähän. Matkaa kertyisi 1400
kilometriä. Selviäisin urakasta nostamalla jalkaa toisen eteen
parisenkymmentä tuhatta kertaa päivässä.

Tavoite ei tuntunut ensialkuun epärealistiselta. Olin kävellyt
urakalla asuessani Sydneyssä, jossa toimin mm.
mainostenjakotehtävissä. Australian väkirikkaimman kaupungin
loputtomia esikaupunkeja kartta kädessä tallustaessani saatoin
hyvinkin taittaa kahdenkymmenen kilometrin matkan päivässä. Lähdin
liikkeelle keskipäivän helteen hiukan hellitettyä ja kävelin
pysähtymättä auringonlaskuun saakka, jolloin en enää löytänyt
postilaatikkoja pensasaitojen kätköistä. Neljästä seitsemään tuntia
taivallettuani olin toki uupunut mutta en niin puhkipoikki, ettenkö
olisi jaksanut nauttia illastakin – mitä se sitten toikin tullessaan.

Kokonaisen maan halki käveleminen on tietysti eri asia kuin reipas
kuntoilu roskapostin jakamisen lomassa. Matkalla olin oman
neuvokkuuteni varassa. En päässyt iltaisin kotiin kokkaamaan ja
nukkumaan. Kaikki elämiseen tarvittava piti kantaa rinkkaselässä.

Mainoksia jakaessa laukku on painavimmillaan päivän alkaessa. Paino
vähenee sitä mukaa kuin kaupalliset tiedotteet saavuttavat
kohdelukijansa.Kävelyretkellä tavaran määrä selässä tuntui sitä
vastoin lisääntyvän päivä päivältä. Jalkoihini ilmestyi suuria
rakkoja, jotka pakottivat pysähtymään välillä päiväkausiksi. Podin
jalkojani 30 dollarin hotellihuoneissa tölkkipapuja ja salamivoileipiä
mutustellen. Pahimpien pahkuroiden silittyä jatkoin uudella innolla
-vain huomatakseni rakkojen palaavan kahta kauheampina.

Koko tämän ajan kirjoitin Helsingin Sanomille sopimuksessani mainitut
kaksi kolme blogikirjoitusta viikossa. Tunsin ammattiylpeyttä
voidessani elättää itseni kirjoittamalla. Huomasin runoilijana
nauttivani (journalistisen) proosan vaatimasta lineaarisesta
ajattelutavasta. Asiat selkiytyivät päässänikin, kun ne sai paperille
(=kommunikaattorin ruudulle) virtaviivaiseen järjestykseen.

Blogia kirjoittamalla sai myös kosketuksen lukijoihin. Koko
runoilijanurani aikana en ole saanut kuin yhden tai kaksi kirjallista
kommenttia työstäni. Suulliset kommentit ovat olleet ”ihan kiva”
-tasoa. Kenties en ole onnistunut kirjoittamaan lukijaa koskettavaa
runoutta. Kenties lukijoita ei vain ole tarpeeksi. Blogin
lukijoistakin kommentin jättää noin prosentti.

Palautteen saaminen ja yhteyden muodostaminen lukijoihin on tärkeimpiä
syitä kirjoittaa. Olemme sosiaalisia olentoja ja nautimme
kosketuksesta muihin kaltaisiimme. Kirjoittamalla ja lukemalla
määritämme ja tarkistamme jatkuvasti omaa ja yhteiskunnan henkistä
tilaa. Sanalla sanoen keskustelemme.

Kävelyurakkani jäi kesken kolmen viikon tuskaisen taivaltamisen
jälkeen. Proosallisten rakkojen kanssa olisin ehkä oppinut elämään,
mutta matkan katkaisi aitorunollinen tapaturma. Olen aina ollut
yöeläjä ja siksi nytkin valvoin majapaikkani keittiössä muiden
nukkuessa sikeästi. Kohteliaana ihmisenä en halunnut herättää
kanssamatkaajiani kolistelemalla vessassa, joten suuntasin asialleni
pusikkoon ikkunan takana. Kompastuin pimeissä betoniportaissa ja
katkaisin kylkiluuni. Tajusin heti maasta noustessani, että rinkkaa en
vähään aikaan kantaisi.

Jatkoin matkaa liftaamalla ja yleisiä kulkuneuvoja käyttäen. Jatkoin
myös blogin kirjoittamista. Vastoin pelkojani lukijani hyväksyivät
muuttuneen matkasuunnitelman. Sain jopa sympatiaa osakseni – vaikken
sitä hakenutkaan.

Kymmenen viikon matkustamisen jälkeen suhtauduin realistisemmin
ruumilliseen rajallisuuteeni. Neljänkympin korvilla ei tuosta vain
kävellä minkään maan päästä päähän, olipa maa kuinka pieni tahansa.

Kirjoittajana tunsin kuitenkin löytäneeni uuden vaihteen. Blogin
lehtiympäristöä epävirallisempi ilmapiiri karsi paineen tuottaa
kuolematonta tekstiä. Matkan edistyminen loi kertomukselle juonen kuin
huomaamatta.

Alkuun päästyäni tiesin jatkavani loppuun saakka.

MARKUS JÄÄSKELÄINEN

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

2 comments

  1. Sari

    Hei,

    Kuuluun siihen 99 %, joka seuraa blogia, muttei anna merkkiä itsestään – paitsi nyt. Aloitin Hesarin jutusta, koska suunnitelmissa oli matka Uuteen-Seelantiin vuoden lopulla. Kommenteista päätellen samankaltainen motiivi on ollut monella muullakin blogin seuraajalla. Minun kohdallani se matkasuunnitelma on sittemmin romuttunut. Jäin kuitenkin koukkuun blogiin, sillä on mukava kesken työpäivän (luen tätä siis pääsääntöisesti töissä !!) piipahtaa jonkun toisen maailmassa. Erityisesti minua riemastutti se ilo, jonka koit saadessasi vakituisen työpaikan hedelmäkauppiaana. Tällaisen vakituisen työpaikan omaavana sitä kuvittelee, että kadehditut maailmanmatkaajat nauttivat erityisesti siitä vapaudesta, että ei tarvitse tehdä säännöllistä työtä.

    Kaikkea hyvää sinne Uuden Seelannin syksyyn. Ehkä hankin sen seuraavan runokirjan !
    Sari

  2. Hei Sari,

    Kiitos mukavasta kommentista! Eikos se ole vahan niin etta ruoho on aina vihreampaa aidan toisella puolella? Vapaana viilettava kaipaa arkirutiinien tuomaa turvallisuudentunnetta, tyossakayva ”maailmanmatkaajan” vapautta. Vapaus ei ole valttamatta kuitenkaan ulkoisista olosuhteista kiinni vaan se on sisainen tila. Tarkeinta on etsia omaa unelmaansa ja tarkoitustansa, mika se sitten lieneekin. Joillekin se saattaa loytya omasta kodista ja tutusta tyopaikasta. Jotkut meista joutuvat kulkemaan vahan pitemmalle sen loytamiseksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: