Mahdoton tehtävä

Oheinen esipuhe ilmestyy osana uutta käännöskirjaani toukokuussa 2007. Walt Whitmanin Valittujen runojen kustantaja on Sammakko.

LISÄYS 19.8.2007: Esipuhe on kokenut hienoisen muodonmuutoksen ennen kirjaan päätymistään. Tässä kuitenkin alkuperäinen kirjoitus.

MAHDOTON TEHTÄVÄ: WALT WHITMAN KÄÄNTYY JÄLLEEN SUOMEKSI

Ajatus Walt Whitmanin (1819-1892) runojen suomentamisesta syntyi Valamon luostarissa Heinävedellä marraskuussa 2003. Olin vuosia aikaisemmin kääntänyt pöytälaatikkoon Song of Myself / Laulu itsestäni -runon alkua enkä elätellyt harhaluuloja projektin helppoudesta. Whitmanin tapa kirjoittaa on saanut ymmälle usean kokeneenkin asian harrastajan. Minun kaltaiselleni kääntäjänuraansa aloittavalle kansainvälisen runouden ystävälle Amerikan suuri bardi saattaisi osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi.

Käännöksen parissa työskennellessä kävi heti alkuun selväksi, ettei Whitmania voinut tulkita sana sanalta. Useat runoista ovat pitkiä tapahtumien ja tunnelmien luetteloita. Kieli on päällisin puolin yksinkertaista ja konkreettista. Whitman puhuu esineistä esineiden nimillä. Maailmankaikkeuden mysteereistä kirjoittaessaan hän tekee tiettäväksi kirjoittavansa maailmankaikkeuden mysteereistä.

Lähiluvun aikana suoraviivaisuuden illuusio haihtuu kuitenkin nopeasti. Saatoin runoilijana ymmärtää toisen runoilijan intention ja eritellä hänen käyttämiänsä kielellisiä tehokeinoja. Mutta varsinaisen merkityksen ulkopuolelle tuntui jäävän aina jotain oleellista, joka ei näkynyt enää suomenkielisessä versiossa. Minun oli päästävä runojen kieltä syvemmälle, mikäli aioin välittää Whitmanista muutakin kuin Whitmanin kuoren.

Luovaa kääntäjänmielikuvitusta tarvitaan tietysti minkä tahansa kaunokirjallisuuden suomentamisessa. Prosessi ei välttämättä vaadi sen enempää mystiikkaa kuin mihin kuka tahansa hyvä lukija kykenee. Vieraskielisen tekstin kohdalla on ensin varmistuttava siitä, että ymmärtää jokaisen sanan ja lauseen kaikki vivahteet. Sitten on hahmotettava kuva runon eri elementtien suhteista toisiinsa. Lopuksi voi pohtia runoilijan tarkoitusperiä; mitä muuta hän on halunnut sanoa kuin sen minkä on sanonut.

Tämänkaltainen luetun ymmärtämisen peruskoulutesti ei Whitmanin kohdalla tuota vaikeuksia. Suomentajan ongelmat ovat teknisempää laatua. Hänen on käännettävä 1800-luvulla eläneen runoilijan idiosynkraattinen, omintakeinen englanninkieli yleistajuiselle 2000-luvun suomenkielelle alkuperäisen tekstin ilmaisurikkaudesta mahdollisimman vähän tinkien.

Whitman luottaa kirjoittaessaan siihen, että lukija ymmärtää vaistomaisesti – lähes telepaattisesti – mistä puhutaan. Useimmiten hän ymmärtääkin, mutta välillä tulee vastaa sanoja, joita ei löydy mistään sanakirjoista. Silloin täytyy sulkea silmät ja päätellä runon kokonaisuudesta käsin yksityiskohdan merkitys.

Yksittäisten sanastollisten pulmien lisäksi jouduin suomennosta tehdessäni pohtimaan Whitmanin käyttämän kielen suhdetta oman aikansa ja nykyajan yleiskieleen. Oletan että aikalaislukijat näkivät Whitmanin runoudessa muitakin tasoja kuin radikaalin puhekielisyyden. Minun korviini hänen runouteensa sisältyy mainitun lisäksi rytmikästä laulullisuutta, vanhatestamentillista jylhyyttä sekä katukielisiä ilmauksia. Samassa lauseessa saatetaan käyttää sekaisin ja vierekkäin ylä- ja alatyylistä kieltä. Pyhän kuvaamiseksi turvaudutaan toisinaan rivoiksi ymmärrettyihin sanoihin. Toisaalta ihmisruumiin yksityisimmistä toiminnoista voidaan puhua ylevän juhlavassa sävellajissa. Whitmanin runouden kieli heijastelee paitsi runoilijan kiinnostuksenkohteiden moninaisuutta myös hänen empatiansa laaja-alaisuutta.

Puolet käännöksestä koostuu Song of myself / Laulu itsestäni -runoelman runoista. Pitkän runon ovat aiemmin suomentaneet Lauri Viljanen (kokoelmassa Ruohonlehtiä, 1954) ja Arvo Turtiainen (kokelmassa Ruohoa, 1965). Joissakin runon vaikeissa kohdissa olen saanut apua tulkintaani heidän esityöstään. Toisin kohdin olen havainnut edeltäjieni ymmärtäneen alkuperäistekstiä väärin.

Muut valikoiman runoista ovat tietämäni mukaan aiemmin suomentamattomia. Olen käyttänyt lähdetekstinä Penguinin Collected Poems -opusta (1977), joka toistaa Whitmanin koko elämänsä ajan hioman ja muutteleman Leaves of Grass -teoksen ns. ”kuolinvuodeversion” tekstin vuosilta 1891-92.

Toivon suomennokseni tuovan esiin tuoreen puolen aina uudelleen ajankohtaisen Walt Whitmanin tuotannosta. Minun mahdoton urakkani on nyt valmis. Whitmanin runouden kanssa kamppaileminen on tuonut muutaman harmaan hiuksen lisäksi paljon iloa ja tyydytystä. Haikein mielin heitän runoilijalle tämän kirjan julkaisun myötä hyvästit – ehkä tapaamme vielä jossain, Walt?

Markus Jääskeläinen, 25.3.2007, Invercargill, Uusi Seelanti

Poets.org Guide to Whitman’s Leaves of Grass

LISÄYS 8.6.2007: Uusimpien tietojen mukaan kirjan pitäisi ilmestyä tämän kuun puolivälissä eli ensi viikolla. Toivottavasti näin tapahtuu. Tarkkailkaa kirjakauppaanne

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: