Risat Guccit

Olen selaillut viime päivät silmälaseja myyviä nettisivuja. Lissabonista rakkaan ystäväni Pauliinan tyyliavustuksella vuonna 2000 hankkimani Guccit hajosivat vihdoin. Rillit sietivät vuosikausien päälleastumista ja -istumista, tiputtelemista ja potkimista. Kovia kokeneet muovimuodin mallikappaleet saattoi rauhassa jättää päähän, kun oli kiire nukahtaa. Linssit eivät halkeilleet, kehykset eivät katkeilleet. Jämerillä saranoilla varustetut sangat vääntyivät useaankin otteeseen, mutta eivät antaneet periksi – ennen kuin nyt.

Metallinkin kärsivällisyydellä on siis rajansa. Guccin metallisaranoilla se tuli vastaan viimeisen yhteisen, lemmettömän yömme aikana. Olin jälleen ajattelemattomasti nukahtanut näköelinteni viereen. Aamulla herätessäni petikumppanissani oli yksi sanka vähemmän.

Kävin optikolla, jossa sain kuulla ettei laseille voi tehdä mitään. Epäavulias myyjätär ei ehdottanut uusien kehysten sovittamista vanhoihin linsseihin tai varasaranan hankkimista. Sangasta hiuoutunut mallinumero riitti poissaolollaan lannistamaan jakkupukuisen varasilmäkonsultin. Poistuin liikkeestä vakuuttuneena toisen mielipiteen välttämättömyydestä.

Päiväni kuluvat tiiviisti työpaikalla hedelmäkaupan takahuoneen tietokoneen ääressä. Aikaa ei siten ole tähän mennessä siunaantunut kauppareissujen tekemiseen ihmisten aikaan. Erikoiskaupat sulkevat ovensa viideltä illalla, työt päättyvät aikaisintaan puoli viideltä.
En ole ehtinyt etsimään toista optikkoa.

Nettisilmäilyyn jää kuitenkin luppoaikaa. Sankoja ja laseja myyvillä sivustoilla on kasapäin Guccin malleja, vaan ei sitä oikeaa. Olen vertaillut nenä tietokoneen ruudussa omia kehyksiäni internetkauppojen tarjontaan. Muutamat kehyksistä ovat hyvin lähellä omiani, ja voisin todennäköisesti siirrättää linssini niihin. Mutta en haluaisi ottaa sitä (marginaalistakaan) riskiä että kehykset ovat liian suuret linsseihin.

Nettikaupassa hinta ei tosin huimaa, italialaisen ammattitaidon tuotokset saa visaa vinguttaen noin 140 Amerikan taalerilla. Ehkä päädynkin hankkimaan saman valmistajan uudemmat lasit vanhojen rinnalle – toiset nukkumista varten, toiset päiväkäyttöön.

Lähetin eräälle nettikauppiaalle kuvan itsestäni lasit päässä, kysyin tunnistavatko mallin. Vastaus tuli seuraavana päivänä: mallinumeroa on kuvasta mahdoton tunnistaa.

Sen siitä kuitenkin näki, että kyseessä ovat vanhat sangat, joita ei enää ole kaupan.

No, saapa nähdä. Kenties joku tämän blogin lukijoista osaa auttaa? Kertokaa minulle mikä on näiden lasien sarjanumero.

gucciphoto.jpg
Kuva: Markuksen Guccit (”Dom smutsiga Gucciga”)

Tämän tarinan opetus? Merkitse aina muistiin hankkimiesi tuotteiden sarjanumerot. Äläkä jaa sänkyäsi silmälasien kanssa.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

One comment

  1. Anna-Liisa

    Hauskasti kerrottu ikävä uutinen!
    Onneks sulla on aurinkolaseissa vahvuuksia. Tekis mieli ehdottaa laastaria ensiavuksi, niin korjattiin tällaisia vaivoja viime vuosisadan puolessa välissä.
    Äiti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: