Ewan

Nimeni on Ewan. Täytin 80 viime vuonna. Juhlista en välitä, mieluummin unohtaa syntymäpäivät tässä iässä. Juhlat on juhlittu. Pitäisi olla. Mutta lahjoja saa tuoda. Kiitosta vaan.

Nain Pattin 12 vuotta sitten, hän oli vanha, minä olin vanha. Olemme tunteneet lapsesta saakka. Hän jäi leskeksi, minä jätin vaimoni. Olen onnellinen nyt. Pat istuu tuolissaan, hänen hymynsä rauhoittaa riehuvan mieleni. Minä kävelen hänen puolestaan, nostan kirsikkatölkit jääkaappiin. Sata litraa olemme säilöneet kesän mittaan, kevyitä kirsikoita, kokonaisia. Sokeria säästelemme: ruskeaa, ei valkoista. Syömme kirsikoita jäätelön kanssa, ehtaa paksua etelän jäätelöä, sen verran täytyy vetää kotiin päin, eikö?

Olin paimen ammatiltani. Nyt en enää muista kaikkea. Eläimiä osaan käsitellä. Minulla oli kuusi työkoiraa, kahta pidin lemmikkinä. Koirat ovat paimenen kädet. Niitä ilman ei pärjää. Eläinten kanssa olemiminen on parasta mitä tiedän, ne ymmärtävät ja vastaavat, oppivat tuntemaan paimenensa. Mutta kovakin täytyy olla. Sain sukulaisilta lehmän, sitä ei ollut opetettu, oli pidetty kuin vertaista. Se oppi koppavaksi. Astui tahallaan maitosankoon kun olin saanut lypsettyä. Ne ovat älykkäitä, lehmät. Panin sen aitaa vasten, sidoin kiinni, huitaisin muutaman kerran lavoille. Ei astunut enää maitosankoon. Eikö raamattukin sano: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Pätee myös eläimiin. Nykyisin sellainen ei käy, istuisin linnassa. Mutta en minä pahuuttani kurittanut, eläimen pitää tietää kuka määrää. Se on tärkeää. Ihminen on vastuussa, ihmisen täytyy tietää. Eläimen elämä on siitä kiinni. Ja paimenelle eläin tulee ensin. Minä en koskaan syönyt ennen kuin eläimet olivat nauttineet appeensa. Onneksi ne tarvitsi ruokkia vain kerran päivässä. En jäänyt ilman ruokaa minäkään.

Muutimme kaupunkiin neljä kuukautta sitten kun Pat sai kohtauksen. Hän on lähempänä hoitajia täällä. Nainen tulee aamulla, tekee ruoat, toinen auttaa illalla pesun ja yöpuvun päälle. Olemme muuttovaiheessa vieläkin. Olohuone on täynnä pahvilaatikoita. Ei ole löytynyt hyllyä kirjoille. Keittiöön hankin hyllyn kirpputorilta, se on kellarissa, odottaa sovittamista ja ripustamista.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

2 comments

  1. Olen joskus ajatellut, että ihmisyhteisöä voisi hyvin kuvata tällaisilla yksittäismonologeilla.

    Sillä tavalla siis, että vastaus suhteista yhteisön sisällä jäisi vain lukijan mietittäväksi.

    Suhde eläimiin on kyllä kaikin puolin elintärkeä!

  2. Hei Ripsa,

    Monologien kokonaisuudesta voisi tosiaan tulla enemman kuin osiensa summa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: