Invercargill

Tervetuloa Albatrossin sivuille! Kymmenen viikkoa kestänyt komennukseni Helsingin Sanomien blogistina on ohi. Matkustin Uuden Seelannin pohjoiskärjestä maan eteläisimpään kaupunkiin Invercargilliin.

Matka kuitenkin jatkuu. Invercargillista on 18 kilometriä Bluffiin Tyynen valtameren rannalla. Bluff on Uuden Seelannin eteläisin paikkakunta, ellei oteta huomioon Stewart Islandilla olevaa asutusta.

Matkustan Bluffiin huomenna tai ylihuomenna. En ole vielä päättänyt jatkanko sieltä salmen yli Stewart Islandille. Laivamatka saarelle maksaa reilut $50 suuntaansa, mutta perille pääsisi myös Invercargillista lentäen. Reissu tulisi tällä tavoin halvemmaksikin: edestakainen lentomatka Stewart Islandille maksaa $106.

Mutta haluan nähdä Bluffin. Sinne olin matkalla ne kymmenen viikkoa, jotka reissasin Helsingin Sanomien palkkalistoilla. Ja sinnehän myös menen!

Nyt olen kuitenkin Invercargillissa ja nautin olostani. Hostelli johon olen majoittunut on viihtyisä ja kodikas. Huvilamaisen pienen talon pihalla on vaatimaton puutarha. Sisätilat on aistikkaasti sisustettu. Huonekalut ovat aitoa puuta, seinillä on maalattuja lautasia. Dormitoriossa, jossa nukun, on käytöstä poistettu puinen takka, jonka avonaiseen tulipesään on aseteltu isoja käpyjä.

Southern Comfort Backpackers

Muutama sata metriä hostellilta sijaitsee laaja Queen’s Park. Puistossa on kaunis ja hyvin hoidettu ruusutarha, johon on koottu suuri määrä erilaisia ruusulajeja. Nurmen peittämää ruusukujaa kulkiessa voi tuntea värien ja tuoksujen iloisen harmonian aisteissaan. Ruusupensaiden juurella on nimilappuja, joissa ilmoitetaan ruusun nimi ja risteytysvuosi.

Ruusutarha

Puistossa on myös vanhoista koivuista muodostuva korkea koivukuja. Kaupunki on sen verran etelässä ja ilma sen verran viileää, että koivukin menestyy täällä. Palmujakin toki on: matkaa Etelänavalle kertyy huomattavasti enemmän kuin Suomesta Pohjoisnavalle.

Invercargill on eteläisen maakunnan suurin kaupunki. Asukkaita on noin 50 000. Keskustan kadut ovat pitkiä ja leveitä. Joillakin viivasuorista kaduista on neljä kaistaa – vaikka autoja riittäisi tuskin kahdellekaan.

Epäsuhta katujen koon ja autojen määrän välillä oli erityisen silmiinpistävä sunnuntai-iltana, jolloin saavuin paikkakunnalle. Kaduilla ei näkynyt ristinsielua, saati sitten autoja.

About Markus Jaaskelainen

Markus Jaaskelainen is a photographer located in the Blue Mountains of Australia.

3 comments

  1. Anna-Liisa

    Tuntuu kuin olisit päässyt vapaaksi. Vapaaksi kirjoittajaksi ja vapaaksi kulkuriksi. Enää ei paina tulevan rahan metsästys eikä säännöt, joihin olet sitoutunut. Toivottavasti jostakin löydät pienet palaset leipää, jotka on siroteltu maailmalle.
    Ihania ovat myös kuvasi. Laitapa tulemaan yksi ruusu postitse! Se oli vitsi, mutta silti kuvista melkein aistii tuoksunkin.
    Hyvää matkaa! (yritä tästä kuulla sävel)
    Äit

  2. Skuut

    Sama juttu. Tuntuu, maistuu ja tuoksuu, kummasti vapaammalta, avarammalta.. Kaikkea hyvää sinne!

  3. Steewartin saarella olisi Port Pegasus!
    Ja tarttiskos sitä nyt ihan navalle asti, liftaa siitä Steewartin saaren eteläkolkasta ohipuksuttavaan etelämanteereelle menevään postipaattiin?🙂

    Tikkis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: