Not Every One Who Drinks Is a Poet

A lot of the time I find movies boring. Sometimes, though, I do stumble on a brilliant picture that captures my imagination even after several viewings.

More often than not, the thing that sells me to a movie is the writing — and especially the dialogue.

The wonderful dialogue reproduced here is from an equally wonderful movie, Arthur, starring Dudley Moore, Liza Minnelli and John Gielgud. Arthur tells the story of a happy drunk who is heir to a vast fortune — which he stands to lose when he falls in love with a poor waitress/acting student from Queens (Minnelli) and refuses to marry the girl his and the girl’s families have chosen for him.

In the following scene a hopelessly drunk Arthur finally proposes to Susan (played by Jill Eikenberry) at a fancy restaurant in New York.

ARTHUR PROPOSES TO SUSAN

Susan: Arthur, don’t you get it? You can get drunk, you can throw up, you can forget to call me for months. You can’t lose with me. I know you too well. And I’m much stronger than you are. I know how alone you are. I hate how alone you are. I’ve cried because you’re so alone. Don’t be afraid, Arthur. You’re never going to be alone again.

Arthur: Waiter! I’ll have another one. You wanna another fish?

Susan: Don’t drink anymore, Arthur.

Arthur: Susan…

Susan: Yes, Arthur?

Arthur: You’re such an arsehole! This is what I am! Every one who drinks is not a poet. Some of us drink because we’re not poets.

Susan: A real woman could stop you from drinking.

Arthur: It’ll have to be a real big woman.

Susan: Arthur, will you take my hand?

Arthur: That would leave you with one. Sorry. Here’s the hand.

Susan: I love you, Arthur.

Arthur: Good. I have to talk to the waiter now. (To the waiter: ) My doctor has adviced me that I must drink ten of these an hour.

Waiter: I understand, mister Bach.

Arthur (to Susan): This is the ring my grandfather gave to my grandmother. (cough) Then he died. And subsequently she gave it to me.

Susan: I’ll always love you, Arthur.

Arthur: It’s a great ring, isn’t it?

Susan: It’s a beautiful ring! It’s a magical night.

Arthur: Do you have any objection to naming a child Vladimir… even a girl?

Susan: Ask me, Arthur.

Arthur: Will you marry me, Susan? Take all weekend If you want.

Susan: Yes!

Arthur: Congratulations! Would you mind if I took you home? I’ve… I’ve got a terrible headache or something…

Kristinusko ja ympäristöliike

Petershamin iltakirkon tämän sunnuntain saarna jatkoi ja laajensi edellisen kerran teemasta, tieteen ja Jumalan suhteesta. Toinen kirkon kahdesta pastorista, Cameron Blair, puhui luomakunnasta, ympäristöstä ja modernista ympäristönsuojeluliikkeestä. Puheen – tuntuu mielekkäämmältä puhua puheesta kuin saarnasta – perustana oli Psalmi 19, jonka on sanottu olevan yksi neljästä “luomispsalmista” psalmien 8, 104 ja 139 ohella.

Cameron aloitti puheensa siteeraamalla edesmennyttä jännityskirjailijaa Michael Crichtonia. Crichtonilla oli tällaista sanottavaa ympäristöliikkeestä:

Environmentalism is a perfect 21st Century remapping of traditional Judeo-Christian beliefs.

Ympäristöliike on 21. vuosisadan täydellinen uudelleenkartoitus perinteisistä juutalaiskristillisistä opinkappaleista.

(Kuvassa kirjailija Michael Crichton)

Crichton, kuten monet muut häntä ennen ja hänen jälkeensä, on havainnut sen, mikä ympäristöliikkeessä on kenties silmiinpistävintä: ympäristöliike on luonteeltaan ennen kaikkea uskonnollinen. Ympäristöuskonnon yhtäläisyyksiä kristinuskoon ovat mm. seuraavat seikat:

1. Ihminen on syyllinen luonnon edessä. (Vrt. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja täten syyllisiä Jumalan edessä.)
2. Päästäkseen syyllisyydestään ihmisen on tunnustettava tehneensä väärin luontoa kohtaan. (Vrt. Tunnustamalla syntinsä Jumalalle ihminen saa ne anteeksi.)
3. Ihmisen on elettävä uuden uskonsa mukaan, lakattava “saastuttamasta” ja julistettava ympäristöoppia. (Vrt. Jeesuksen sanat syntiselle naiselle: mene äläkä enää syntiä tee. Myös lähetyskäsky: menkää ja tehkää koko maailmasta minun opetuslapsiani.
4. Myös ympäristöliike odottaa ja uskoo tuomiopäivään ja maailmanloppuun. Kristityistä poiketen ympäristöuskovaiset uskovat voivansa välttäää tuomiopäivän – mikäli vain kaikki puhaltavat samaan hiileen ja ottavat vakavasti ympäristöuskon opinkappaleet.

Toisin kuin humanistinen ympäristölike, raamatullinen kristinusko ei ajattele, että mailman kohtalo on ihmisen kädessä. Jumala on luonut mailman sen kohtalo riippuu täysin hänenstä.

Kristitty uskoo, että maailmankaikkeus on väliaikainen luomus. Sen jälkeen tulee jotain parempaa. Hän uskoo myös, että sanoma Kristuksesta on todellista ympäristönsuojelua. Kristuksessa kaikki asiat asettuvat kohdalleen ja luomakunta vapautuu turmeluksesta.

Tulevaan maailmaan uskominen ei tietenkään tarkoita välinpitämättömyyttä luonnosta. Jumala on valtuuttanut ihmisen pitämään luomastaan huolta: ekidnoista, kenguruista, koalakarhuista ja kaikesta minkä Jumala on tehnyt.

Kristityn painopiste ei kuitenkaan ole luonnossa vaan Jumalassa. Hänet on määrätty maatilan vuokraviljelijäksi. Todellinen omistaja on Jumala. Hänellä on lopullinen vastuu.

Luonto myös osoittaa Jumalan suuntaan. Se ei ole itsessään päämäärä. Luonto kuuluttaa Jumalan kunniaa päivästä päivään, vuodesta vuoteen. Se on kaikkialla. Se on kaikkia kieliä puhuvien ymmärrettävissä.

Luonto on osa Jumalan ilmoitusta itsestään. Toinen puoli ilmoitusta, jota ilman viesti ei ole kokonainen, on Jumalan sana raamatussa. Luonto on kuin kuvakirja, jossa ei ole sanoja. Raamattu antaa kuville selityksen.

Psalmin kirjoittaja sanoo, että Jumalan laki, hänen sanansa, on arvokkaampi kuin kulta ja suloisempi kuin hunaja. Luonto kertoo, että Luoja on. Raamattu välittää tiedon siitä, MILLAINEN hän on. Jumalan laki (hänen sanansa) on kirkas kuin aurinko ja antaa silmille valon.

Raamattu kertoo myös maailmankaikkeuden tarkoituksen. Se vastaa kysymykseen miksi. Tämän kysymyksen pohtiminen on tärkeämpää kuin sen selvittäminen, kuinka maailma toimii. Toisaalta tarkoituksen selviäminen myös auttaa ymmärtämään ja arvostamaan maailmankaikkeuden ja luonnon ilmiöitä.

Luomakunta on olemassa siksi, että me voisimme löytää Jumalan, ja että Jumala voisi osoittaa rakkautta luotuja kohtaan. Hän joka on asettanut tähdet taivaalle, on myös kuollut ihmisen puolesta asettaakseen hänet, ilman syyllisyyttä, Jumalan eteen.

---

Psalmi 19

Jumala ilmoittaa itsensä
1
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
3 Päivä ilmoittaa ne päivälle,
yö julistaa yölle.
4 Ei se ole puhetta, ei sanoja,
ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.
5 Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,
maanpiirin yli merten ääriin.
Hän on tehnyt sinne majan auringolle.
6 Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
7 Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

8 Herra on antanut täydellisen lain,
se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat,
ne neuvovat taitamatonta.
9 Herran käskyt ovat oikeat,
ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat,
ne avaavat silmäni näkemään.
10 Herran sana on puhdas ja aito,
se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki.
11 Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,
kalliimmat kuin kullan paljous,
makeammat kuin mesi,
maistuvammat mehiläisen hunajaa.
12 Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

13 Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä?
Puhdista minut rikkomuksistani,
niistäkin, joita en itse näe.
14 Varjele minut myös eksyttäjiltä,
etten joutuisi heidän valtaansa.
Silloin olen viaton ja puhdas,
monesta synnistä vapaa.
15 Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani.

Päivän sitaatti: Joseph Conrad (1857-1924)

I am content to sympathize with common mortals, no matter where they live; in houses or in tents, in the streets under a fog, or in the forests behind the dark line of dismal mangroves that fringe the vast solitude of the sea. For, their land–like ours–lies under the inscrutable eyes of the Most High. Their hearts–like ours–must endure the load of the gifts from Heaven: the curse of facts and the blessing of illusions, the bitterness of our wisdom and the deceptive consolation of our folly.

---

Minulle riittää, kun tunnen myötätuntoa tavallisia kuolevaisia kohtaan riippumatta siitä, missä he asuvat; taloissa tahi teltoissa, kadulla sumun seassa tahi metsässä synkeiden mangrovepuiden muodostaman tumman rivistön tuolla puolen, joka meren suunnatonta autiutta reunustaa. Sillä heidän maansa — kuten omammekin — sijaitsee Korkeimman tutkimattomien silmien alla. Heidän sydämiensä — kuten omiemmekin — täytyy kantaa taivaan lahjojen painoa: tosiasioiden kirousta ja harhakuvien siunausta, omaa katkeraa viisauttamme sekä hullutuksiemme pettävää lohtua.

Joseph Conrad: Notes on My Books (1895)
Suom. MJ

Uskooko Jumala tieteeseen?

Petershamin iltakirkossa Sydneyssä, jossa olen käynyt viimeisten viikkojen aikana – ryhmä opiskelijoita, taiteilijoita; kristittyjä – oli sunnuntaina puhetta tieteestä. Puhuja oli antanut illan annilleen otsikon Uskooko Jumala tieteeseen? Does God believe in Science?

Kysymyshän kuuluu yleensä: uskooko tiede Jumalaan? Vastaus on useimmissa tapauksista itsestään selvä: Ei. Iso osa tieteilijöistä laskee itsensä ateistien joukkoon. Uskovaisiakin tietysti löytyy, mutta enemmistö on, kuten uskon, ateisteja.

Puhuja – en muista hänen nimeään, vieraileva puhuja, aksentti joka kalskahti amerikkalaiselta, kuten joidenkin australialaisten aksentit kuulostavat, mutta jonka älysin australialaiseksi tiettyjen vokaalien lausumisesta – vinkki australialaisen puhetavan erottamiseksi: kuuntele vokaalien ääntämystä – puhuja aloitti esityksensä luettelemalla tieteen itsestään selvinä pitämiä olettamuksia. Käännän ne tähän kirkon tämäniltaisesta infolehdykästä.

Tieteen olettamuksia (Assumptions of Science)

1. Luonto noudattaa järjestystä, ts. on säännönmukainen

2. Voimme saada tietoa luonnosta koska

- Luonto on järjellä käsitettävissä
- Logiikan säännöt pitävät paikkansa
- Ihminen voi luottaa aisteihinsa
- Matematiikan lait kuvaavat maailmaa

3. Kaikilla ilmöillä on luonnollinen syy

4. Mikään ei ole itsestään selvää. Totuusväittämät täytyy perustella objektiivisesti

5. Tietoa saadaan kokemuksen kautta, empiirisesti, suoraan aistien välittämänä tai epäsuorasti

6. Tieto on tietämättömyyden yläpuolella

Puhuja siteerasi useaan otteeseen tiedemies Richard Feynmania (1918-1988), joka oli ateisti. Feynmanin mukaan on ihme, että sääntöjä on olemassa. Hän mainitsee, että luontoa kuvaavat säännöt tuntuvat olevan matemaattisia luonteeltaan. Luonnontieteen olemukseen ei välttämättä kuulu matemaattisuus, mutta matemaattiset lait, varsinkin fysiikan alueella, tuottavat vahvoja ennusteita.

Matemaattisten lakien avulla voi ennustaa tietyn ilmiön käyttäytymistä.

Toinen tiedemies, John Wheeler (1911-2008), on sanonut että on tieteen tehtävä löytää, tarjota se mekanismi, jolla maailma on syntynyt.

Maailman synnyn suhteen tieteellä ei ole vastauksia.

Tiedon puutteen myöntävät ateistisetkin tiedemiehet. Tiedemies Paul Davies (ateisti, s. 1946) on mm. sanonut: maailmankaikkeuden alkuperän mysteeri on luultavasti juuri se asia jonka suhteen ateistinen tiedemies tuntee olonsa epämukavaksi.

Perustuksen laskemisen jälkeen illan puhuja esitteli termin Luomisen teologia.

Luomisen teologian mukaan

1. Jumala on persoonallinen ja itsenäinen
2. Luomakunta persoonaton ja epäitsenäinen

Luomakunta on epäitsenäinen, koska se on riippuvainen Jumalan luomistyöstä. Se ei ole luonut itseään eikä voi itseään ylläpitää. Luomistyössä on tosin persoonallisia ja itsenäisiä osia, me ihmiset. Jumala on antanut meille vapaan tahdon. Mutta mekään emme voi ylläpitää itseämme, elämämme on Jumalan armon varassa.

Vastauksia otsikon kysymykseen, Uskooko Jumala tieteeseen, on puhujan mukaan kolme: kyllä, ei ja kyllä.

Ensimmäinen kyllä-vastaus perustuu siihen, että luonnon hoitamiseen ja luonnosta välittämiseen, johon Jumala on ihmistä käskenyt, (1. Moos. 1: 28: Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.”), tarvitaan luonnontieteellistä tietoa.

Joten kyllä, Jumala uskoo tieteeseen.

Ei-vastaus kumpuaa tiedosta, että ihmisen ja Jumalan suhde ei ole luonnonlakien alainen. Jumala ei vaadi meiltä muuta kuin uskoa ja uskollisuutta hänen Sanalleen. Pelastus on niin yksinkertainen, että sen ymmärtävät tyhmätkin – usein helpommin kuin viisaat!

Jumala siis ei usko tieteeseen.

Toinen kyllä-vastaus puolestaan perustuu siihen, että “luomistyön säännönmukaisuudet ovat Jumalan kärsivällisyyttä ihmistä kohtaan, jonka hän ei halua hukkuvan”, kuten illan puhuja muotoilee.

Tämä kenties vaikeasti avautuva lause pohjautuu Pietarin toisen kirjeen sanaan Raamatussa:

“Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.” (2 Piet. 3:4-5)

Sekä tähän:

“Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9).

Ymmärsin puhujan tarkoituksen näin: maailma jatkuu, säännönmukaisena, ennustettavissa olevana siksi, että elämä jatkuisi, että mahdollisimman moni löytäisi Jumalan ja pääsisi hänen armostaan osalliseksi.

Kristittyjen elämän – kuten luonnon – on senkin oltava säännöllistä ja säädyllistä, jotta Jumala voisi käyttää heitä pelastuksensa välineinä.

Summa summarum siis: Jumala on luonut tieteen ja sen lait. Jumala käyttää näitä lakeja ihmisen pelastamiseksi.

Toisaalta maailmankaikkeuden synty ja ns. evoluutio ovat kaksi eri kysymystä.

Illan puhujan mukaan evoluutio ei välttämättä ole ristiriidassa 1. Mooseksen kirjan alun luomiskertomuksen kanssa.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että maailman luominen tapahtui juuri niin kuin Genesis sen esittää, kuudessa päivässä. Pidän maailmankaikkeutta tietynlaisena harhakuvana. Se on olemassa, mutta ei sillä tavalla vakaasti kuin me sen kuvittelemme olevan olemassa. Se perustuu Jumalan sanaan ja on Jumalan sanalla hävitettävissä. Se on Jumalan luomus. Jumala omistaa sen ja voi tehdä sillä mitä haluaa. Jossain jopa sanotaan, että Jumala tulee käärimään maailmankaikkeuden kokoon kuin vaatteen tai verhon, yhdessä hetkessä.

Maailmankaikkeus on kuin verho, joka peittää Jumalan kasvot.

Lopuksi: luomistyö oli täydellinen. Syntiä ei ollut, ei ehkä fyysistä kuolemaakaan. Synti ja kuolema tulivat maailmaan Adamin tottelemattomuuden takia. Hänellä oli vapaa tahto totella Jumalaa tai olla tottelematta.

Jeesuksessa Jumala loi maailman uudestaan. Hän teki olevaksi sen minkä Adam oli tuhonnut. Jeesuksen sovitustyö loi uudestaan sen viattomuuden, jonka Adam synnillään tuhosi. Näin Jumala luo maailman yhä uudelleen niiden sydämissä, jotka häneen uskovat.

Tähdet eivät kerro, Leif

En usko tähtiin enkä kohtaloon mutta pistän tämän biisin kuitenkin tähän, sen verran hieno esitys se on — hölynpölysanoista huolimatta!

Musiikki on elokuvasta Kaks’ tavallista Lahtista (1960). Sen ohjasi Ville Salminen ja kirjoitti Reino Helismaa.

Tyylikäs laulaja on edesmennyt Leif Wager (1922-2002).

Päivän sitaatti | Quote of the Day: Samuel Taylor Coleridge (1772-1834)

Sir, I admit your general rule,
That every poet is a fool,
But you yourself may serve to show it,
That every fool is not a poet.

- Samuel Taylor Coleridge (1772-1834)

Uusi runo

Albatrossin hoito on jäänyt viime aikoina vähälle. En ole päässyt nettiin enkä jaksanut miettiä jutun aiheita. Nyt olen kirjastossa, langattomalla yhteydellä. Ilta on pitkällä, aikaa rajoitetusti. Ehdin kuitenkin laittaa Runorodeoon uuden runon. Se löytyy tästä osoitteesta.

Vain rakkaus

Kaunis laulu. Ja hieno tv-sarja ja elokuva. Ostin Raid-sarjan DVD:llä ennen Suomesta lähtöä. Mihinkähän sekin on hävinnyt?

Kun lakkasin polttamasta tupakkaa

(Runoa kehiin välillä. Olen julkaissut saman tekeleen myös Runorodeossa. Siellä on muitakin uusia runoja.)

KUN LAKKASIN POLTTAMASTA TUPAKKAA

Kun lakkasin polttamasta tupakkaa
pureksin kauan nikotiinipurkkaa –
kunnes luovuin nikotiinistakin,
siirryin oikeaan purukumiin.
Se maksoi vähemmän,
sitä sai enemmän,
se valkaisi hampaat.
Mutta rahaa ei ollut,
minä käytin sitä,
ostin halpaa, selasin
kaupan täysiä hyllyjä,
naistenlehtien rikkaita pyllyjä.
En omistanut mitään.
Ja muu kaikki ylimääräistä, lahjaa,
tämä elämä kuin ilma keuhkoissa.
Tyttö pistää purkkapurkin
muovipussiin,
minä kävelen kaupan automaattiovesta
raskaiden pilvien alle,
kannan kevyttä ostostani
kuin mies.

IF

IF
By Rudyard Kipling

IF you can keep your head when all about you
Are losing theirs and blaming it on you,
If you can trust yourself when all men doubt you,
But make allowance for their doubting too;
If you can wait and not be tired by waiting,
Or being lied about, don’t deal in lies,
Or being hated, don’t give way to hating,
And yet don’t look too good, nor talk too wise:

If you can dream – and not make dreams your master;
If you can think – and not make thoughts your aim;
If you can meet with Triumph and Disaster
And treat those two impostors just the same;
If you can bear to hear the truth you’ve spoken
Twisted by knaves to make a trap for fools,
Or watch the things you gave your life to, broken,
And stoop and build ‘em up with worn-out tools:

If you can make one heap of all your winnings
And risk it on one turn of pitch-and-toss,
And lose, and start again at your beginnings
And never breathe a word about your loss;
If you can force your heart and nerve and sinew
To serve your turn long after they are gone,
And so hold on when there is nothing in you
Except the Will which says to them: ‘Hold on!’

If you can talk with crowds and keep your virtue,
‘ Or walk with Kings – nor lose the common touch,
if neither foes nor loving friends can hurt you,
If all men count with you, but none too much;
If you can fill the unforgiving minute
With sixty seconds’ worth of distance run,
Yours is the Earth and everything that’s in it,
And – which is more – you’ll be a Man, my son!