Parempi kuin ei mitään

Sattui silmään pari Lentokalan arvostelua. Mataleena pitää Lentokalaa “kauniina”, mutta pelkää Australiassa oleskelun vaikuttavan kieleeni. Näinhän monelle ulkosuomalaiselle käy. Sanasto typistyy, kielioppiin tulee vaikutteita uuden kotimaan kielestä, uudissanoja ei kerry, slangi-ilmaisut väsyvät ja vanhentuvat.

Suomi lööppitodellisuuksineen on näin nettiaikakaudella kuitenkin yhtä lähellä täällä kuin sielläkin. Ja suomenkielistä blogitekstiä on netti pullollaan.

Sanoihin, uusiin ja vanhoihin, keskittyvään blogiin en ole tosin törmännyt. Kertokaa jos kyseinen blogi on jossain! Sellaisesta voisi olla hyötyä tällaiselle sanoja rakastavalle kaukomatkaajalle, jolla ei ole ikävä Suomeen.

*

Juhani Tikkanen vanhana merimiehenä alustaa oman arvionsa kirjastani lyhyellä tietoiskulla lentokalan (sen varsinaisen, meressä asuvan) ominaisuuksista. Markus Jääskeläisen lentokalaa Tikkanen paheksuu toisaalta niukkasanaisuudesta, toisaalta sisällön liiallisesta runsaudesta. Myöskään Australia aiheena ei ole vielä “synergoitunut” kirjoitusminääni, vaikka olenkin asettunut tälle puolen palloa “ikäänkuin odottamaan eläkeikää”.

No, eläkkeestä en ole osannut haaveilla. Tulot ovat (tähän mennessä) olleet niin minimaaliset, ettei eläkkeestä olisi edes vitsiksi. Kuka voi myöskään sanoa onko minun eläkkeenmaksajani, Suomen valtio, vielä elossa tai maksukykyinen, kun eläke on minulle ajankohtainen. Olenko minä silloin elossa? Kenties tämä nykyinen maailmanaika on vihdoinkin tullut päätökseensä?

En murehdi siis huomisesta. En murehdi myöskään runojeni vastaanotosta. Olen opetellut kirjoittamaan 15-vuotiaasta lähtien. Välillä tuntuu, että alan hallita homman ja saan aikaan kasan hyviä runoja. Välillä inspiraatio hukkuu eikä sanoihin tule henkeä vaikka kuinka puhaltaa.

Mutta uskoisin, että samanlaista inspiraation ja innottomuuden vuorottelua on itsekunkin runoilijan kirjallinen elämä. Eikä siinä mitään. Hyvinä hetkinä, kun inspis on päällä — joskus vain runon verran, joskus kuukausitolkulla — täytyy painaa päälle ja kirjoittaa yötä päivää.

Muina aikoina voi vaikka kirjoittaa blogia.

Tikkasta kokoelmani on inspiroinut ainakin sen verran, että hän on kirjoittanut oman vastineensa erääseen runooni.

Parempi sekin kuin täysi hiljaisuus.