Ikkunat ovat auki, nainen tuulettaa huonetta

Tällaisen kirjoitin viime yön ja tämän päivän aikana. Se on osa pidempää tekstiä mutta toimii minusta näin yksinäänkin. Vai mitä olet mieltä? Typografisesti sen pitäisi leijailla sivulla vapaasti, mutta tämä nettisivu näyttää pakottavan sen tällaiseksi pötköksi.

Runon kertoja on herännyt unesta ja sairaudesta. Hän makaa toipilasvuoteella, mutta tietää parantuneensa. Elämä on alkamassa, aurinko paistaa ikkunasta huoneeseen. Häntä valmistetaan isänsä — Jumalan — valtakunnan perilliseksi. Se ei aina ole helppoa.

Ikkunat ovat auki
nainen tuulettaa huonetta
leväyttää lakanat, vuodevaatteet
ikkunalaudalle
minussa on kuumetta vielä
katselen naisen
kaartuvaa selkää
hänen muhkeiden hameidensa verhoamaa
takapuolta
kuinka hän hyräilee päivän
tulviessa pimeään huoneeseen
valaistessa pitkää niskaa
reunustavat irtohiukset
minun oma pääni
nojaa tuoreeseen tyynyyn
yöpöydällä sängyn vieressä
on kukkia maljakossa, vettä lasissa
olen nukkunut kauan
minusta on pidetty huolta
ei tiedetty elänkö vai kuolen
korkean kattoni alle
rakennettiin sairashuonetta
jota parasta aikaa puretaan
en tarvitse sitä enää
minusta tehdään
tervettä:
isäni ilon perillistä