Pihalla

Markus Jääskeläinen heräsi tänään puoliltapäivin. Hän keitti aamukahvit ja käväisi takapihalla. Vain paria päivää aikaisemmin hän oli siimaleikkurilla raivannut aidalta maahan rönsyilevän viiniköynnöksen, puhdistanut pihan painepesurilla ja hiekoittanut laattojen välit.

Tänään piha oli edelleen hyvässä kunnossa, mutta Jääskeläinen pani merkille muurahaisten aikaansaamat pienet hiekkakasat. Myös pihan ylle kasvava puu aiheutti ongelmia. Se tiputteli kerkkiä ja lehtiä maahan ja pöydälle. Lintujen valkoisia jätöksiä alkoi niitäkin näkyä siellä täällä.

Jääskeläisestä näytti yhä vahvemmin siltä, että pihan kunnossa pitämisestä tuli kokopäivätyö, josta hänelle ei maksettaisi ja josta häntä ei kenties edes kiitettäisi.

Hän istuutui pöydän ääreen ja siemaisi kahvia. Aurinko paistoi kuumasti, ja hän siirsi tuolinsa hetken päästä varjoon.

Luonnon sotkemisyrityksistä huolimatta elämä tuntui siistiltä ja jopa selkeältä.

Hän piti lämmöstä ja auringosta. Hän piti omasta ajasta, jota joulunpyhien jälkeiset päivät olivat hänelle tarjonneet. Hän tiesi, että loma olisi pian ohi. Alkaisivat työ ja aikaiset herätykset.

Tänään Jääskeläinen tuntui kuitenkin nauttivan lomailijan rennosta olotilasta.

Pöydän alla makasi suuri koira, joka oli seurannut häntä pihalle. Hän nosti jalkansa sen karvaisen vartalon päälle kuin ottomaanille ja joi kahvinsa loppuun.