Vapaalla

Viikko työtä on taas takana, herään vapaapäivään kello yhden lyönnin jälkeen. Uni teki hyvää, olen nukkunut kuudesta kahdeksaan tuntia pitkin viikkoa, tarvittava määrä olisi vähintään kahdeksan, mieluusti yhdeksän tuntia. Säännöllisesti.

Mutta olen onnellinen kun saan tehdä työtä. Totta kai työskentelen myös kirjoittajana ja kääntäjänä ja kolumnistina (sain juuri pestin Kirjailija-lehden kolumnistiksi) ja koetan kirjoittaa kokonaisia virkkeitä tässä blogiviritelmässäkin. Mutta en ole koskaan saanut itseäni istumaan kahdeksaa tuntia kirjoituspöydän ääressä. Sovitut projektit teen paljon nopeammassa ajassa, ja runojen kirjoittaminen, jota en edes laske työksi – se on osa minua – tapahtuu omine aikoineen, ajan ja aikataulujen ulkopuolella.

Siksi tuntuu mukavalta, että minulla nyt on paikka johon ilmaantua säännöllisesti, kuutena aamuna viikossa. Teen työni niin hyvin kuin osaan, katselen ja kuuntelen ihmisiä, opettelen heidän kieltään – sekä psykologisessa että lingvistisessä merkityksessä – pidän puodin järjestyksessä ja muistelen jopa kertotaulun sääntöjä: paljonko maksaa 600 grammaa kirsikoita kun kilohinta on 6 taalaa? Etsin netistä tietoa hedelmistä, joita myymme. Olen muutamankin kerran joutunut myöntämään tietämättömyyteni asiakkaiden kysellessä yksityiskohtaisemmin hedelmien käyttötavoista tai parasta ennen -päivämääristä. Sitten on iso osa niitä asiakkaita jotka eivät syö luumuja vaan esim. santa rosa -luumuja, tai billingtoneita – tai viime aikoina kaikkien kiisselisuiden herkkua, black doris -luumuja. Näitä hedelmäeksperttejä kuuntelen erityisen tarkkaavasti, painan mieleeni hedelmätiedon alkeita.

Nyt on kuitenkin vapaapäivä, aurinko paistaa kuumasti, helle luo hiljaisen tunnelman, autojen äänet, ihmisten puhe kuulostaa vaimealta. Puutarhan yllä leijuu laiska hellyys. Suomessa tällaisena päivänä lähdettäisiin rannalle ja syötäisiin jäätelöä kylmästä järvivedestä tutisten, tietoisina siitä että aurinko lämmittää taas nopeasti.

[Linkki: Plum varieties for New Zealand home gardeners]