Ewan

Perjantai, 16.2.2007

Nimeni on Ewan. Täytin 80 viime vuonna. Juhlista en välitä, mieluummin unohtaa syntymäpäivät tässä iässä. Juhlat on juhlittu. Pitäisi olla. Mutta lahjoja saa tuoda. Kiitosta vaan.

Nain Pattin 12 vuotta sitten, hän oli vanha, minä olin vanha. Olemme tunteneet lapsesta saakka. Hän jäi leskeksi, minä jätin vaimoni. Olen onnellinen nyt. Pat istuu tuolissaan, hänen hymynsä rauhoittaa riehuvan mieleni. Minä kävelen hänen puolestaan, nostan kirsikkatölkit jääkaappiin. Sata litraa olemme säilöneet kesän mittaan, kevyitä kirsikoita, kokonaisia. Sokeria säästelemme: ruskeaa, ei valkoista. Syömme kirsikoita jäätelön kanssa, ehtaa paksua etelän jäätelöä, sen verran täytyy vetää kotiin päin, eikö?

Olin paimen ammatiltani. Nyt en enää muista kaikkea. Eläimiä osaan käsitellä. Minulla oli kuusi työkoiraa, kahta pidin lemmikkinä. Koirat ovat paimenen kädet. Niitä ilman ei pärjää. Eläinten kanssa olemiminen on parasta mitä tiedän, ne ymmärtävät ja vastaavat, oppivat tuntemaan paimenensa. Mutta kovakin täytyy olla. Sain sukulaisilta lehmän, sitä ei ollut opetettu, oli pidetty kuin vertaista. Se oppi koppavaksi. Astui tahallaan maitosankoon kun olin saanut lypsettyä. Ne ovat älykkäitä, lehmät. Panin sen aitaa vasten, sidoin kiinni, huitaisin muutaman kerran lavoille. Ei astunut enää maitosankoon. Eikö raamattukin sano: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Pätee myös eläimiin. Nykyisin sellainen ei käy, istuisin linnassa. Mutta en minä pahuuttani kurittanut, eläimen pitää tietää kuka määrää. Se on tärkeää. Ihminen on vastuussa, ihmisen täytyy tietää. Eläimen elämä on siitä kiinni. Ja paimenelle eläin tulee ensin. Minä en koskaan syönyt ennen kuin eläimet olivat nauttineet appeensa. Onneksi ne tarvitsi ruokkia vain kerran päivässä. En jäänyt ilman ruokaa minäkään.

Muutimme kaupunkiin neljä kuukautta sitten kun Pat sai kohtauksen. Hän on lähempänä hoitajia täällä. Nainen tulee aamulla, tekee ruoat, toinen auttaa illalla pesun ja yöpuvun päälle. Olemme muuttovaiheessa vieläkin. Olohuone on täynnä pahvilaatikoita. Ei ole löytynyt hyllyä kirjoille. Keittiöön hankin hyllyn kirpputorilta, se on kellarissa, odottaa sovittamista ja ripustamista.

Entry Filed under: Eläimet, Monologi, Paimentaminen, Sairaus, Työ, Vanhuus. .

2 Comments Add your own

  • 1. Ripsa  |  Sunnuntai, 18.2.2007 at 12.24

    Olen joskus ajatellut, että ihmisyhteisöä voisi hyvin kuvata tällaisilla yksittäismonologeilla.

    Sillä tavalla siis, että vastaus suhteista yhteisön sisällä jäisi vain lukijan mietittäväksi.

    Suhde eläimiin on kyllä kaikin puolin elintärkeä!

  • 2. Markus  |  Maanantai, 19.2.2007 at 03.31

    Hei Ripsa,

    Monologien kokonaisuudesta voisi tosiaan tulla enemman kuin osiensa summa…

Leave a Comment

hidden

Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Trackback this post  |  Subscribe to the comments via RSS Feed



Markus Jääskeläinen, 40, on runoilija ja maailmanmatkaaja. Hän asuu Australiassa.
Markus Jääskeläinen is a Finnish poet and translator living in Sydney, Australia.

Publications

Credo


Minä uskon, että Jeesus Kristus kuoli, heräsi henkiin ja elää.
Siksi minäkin elän.

Blog Stats

Categories

Recent Comments

silviahosseini on Käännökset
Markus Jääskeläinen on Quote of the Day | Päivän sita…
Heikki Palojärvi on Quote of the Day | Päivän sita…
rita on Kysymyksiä ja vastauksia
Markus Jääskeläinen on Kysymyksiä ja vastauksia
rita on Kysymyksiä ja vastauksia
kunnian mies on Krokotiilinmetsästäjän ku…
Markus Jääskeläinen on Valot päällä | The Lights Are…
mum on Valot päällä | The Lights Are…
Markus Jääskeläinen on Valot päällä | The Lights Are…
Minä vain on Valot päällä | The Lights Are…
erftgyujikluo on Krokotiilinmetsästäjän ku…
Juuli on Krokotiilinmetsästäjän ku…
Markus Jääskeläinen on Liikenneruuhkia purkamassa | T…
samuli on Liikenneruuhkia purkamassa | T…

Top Posts

Top Clicks

1. Markus Jääskeläinen

3. Words

4. Dictionaries

5. Christian Links

6. Articles