Moppi heilumaan!

Työt hedelmäkauppiaana jatkuvat. Kaaleppi soitti aamulla yhdeksän aikaan, sanoi tulevansa hieman aikaisemmin hakemaan kuin normaalisti. Ehtisinkö valmiiksi? Hänen oli määrä olla sairaalassa tutkimuksissa varttia yli kymmenen.

Aurinko esitteli jälleen ekstrovertteja luonteenpiirteitään, kun ajoimme aution Invercargillin läpi pieneen hedelmäkauppaamme. Ohitimme vuonna 1881 rakennetun punatiilisen vesitornin. Ajoimme pitkän vihreän puiston reunaa, jossa kasvavat männyt muistuttavat suomalaisia sisariaan mutta ovat suurempia ja tummempia. Lisäksi niiden kävyt kasvavat rungossa pieninä palleroina.

Pistimme kaupan myyntikuntoon, hedelmät ja hinnat esille, mainokset tienreunaan. Kaaleppi lähti sairaalaan, minä jäin vartioimaan linnaketta. Asiakkaita oli huomattavasti vähemmän kuin viikonloppuna tai tiistaina, joka oli kansallinen lomapäivä. (6.2. muistellaan Waitangin sopimusta, jolla määriteltiin eurooppalaisten ja maorien suhteet vuonna 1840. Sopimus siirsi Uuden Seelannin virallisesti Englannin silloisen kuningattaren Victorian hallintaan.)

Kuten kerroin edellisessä postauksessa, hedelmäkaupan lattia oli paksun likakerroksen peitossa. Tänään sain vihdoin mopin ja lianräjäyteainetta käyttööni. Minulla on kiusallinen tapa saada siivouskohtauksia silloin tällöin. Mitä likaisempaa, sen ihanampaa. Aina en ole edes osannut rajoittaa perversiotani oma kodin seinien sisäpuolelle vaan kuurannut ystävieni huoneistoja pyytämättä. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että avuliaisuuteni voidaan ymmärtää myös moitteena avunkohteideni taloudenpitoa kohtaan. Vaikka siitä ei olekaan ollut kyse – läheskään aina.

Lattiasta tuli joka tapauksessa puhtaampi – ei hohtavan puhdas mutta vähemmän ruskea. Hinkkasin lattiaa hiki hatussa, ajattelin että hyötyliikunta korvaa väliin jääneet tiibetiläiset harjoitukset. En tiedä milloin ehdin taas tekemään niitä. Niiden aika oli aamulla enkä millään jaksa ylös niin aikaisin, että ehtisin tehdä harjoituksen ja käydä vielä suihkussakin. Mutta uimaan pääsen kuitenkin. Työt loppuvat seitsemältä, uimahalli menee kiinni yhdeksältä.

Tänään en mennyt kuitenkaan uimaan. Töiden jälkeen kurvasimme pakulla Pizza Hutin pihaan (toimivan sellaisen: hedelmäkauppa on entisissä PH:n tiloissa). Kaalepilla oli mukana pari kiloa kirsikoita ja kilo aprikooseja, joita pizzaravintolan vastaava himoitsi. Hedelmäpussit vaihtuivat kahteen mehukkaaseen pizzaan ilman että kassakoneeseen jäi minkäänlaista merkintää. Elämme täällä vaihtotalouden aikaa.