Hedelmäkauppias Jääskeläinen
Sunnuntai, 4.2.2007
Sain yllättäen töitä. Hostellin vastaanottavainen kysyi eilen luuri korvalla olisinko kiinnostunut toimimaan hedelmäkauppiaana viikon verran. Totta kai olin valmis töihin! Kunhan ei tarvitse ajaa autolla – kun ei ole tuota ajokorttia. Sitä ei kuulemma tarvittu. Sovimme että uusi pomo noutaa aamulla yhdeksän aikaan. Työpaikka olisi Pizza Hutin entisissä tiloissa.
Heräsin seuraavana päivänä hyvissä ajoin puoli yhdeksältä. Ehdin juoda kupin kahvia ja huitaista lusikallisen mysliä aamujäykkään naamariin, kun sain tietää että pomo olisi myöhässä. Hyvä, hyvä. Inhottaa juosta suoraan sängystä töihin. Keitin toisen kupin kahvia ja menin sen kanssa takaisin vuoteeseen.
Seuraavan kerran sain lepuuttaa jalkojani yhdeksän tunnin päästä työpäivän päätyttyä. Pomo ajoi portille valkoisella maitoautollaan, hyppäsin matkustajan penkille, heitimme huomenet. Miehen nimi oli Caleb. Valkoisiin lappuhaalareihin ja teepaitaan pukeutunut mies kertoi siviiliammatikseen kameramiehen. Hän oli ollut töissä Uuden Seelannin televisiollakin, mutta tarvitsi ylimääräistä rahaa. Ja hedelmäsesonkina sitä taotaan.
Pysäköimme Pizza hutin pihalle. Kaaleppi avasi oven hylätyn näköiseen kauppahuoneeseen, jonka keskellä seisoi lastulevyinen myyntipöytä. Katosta riippui vielä entisen pikakeittiön massiivinen tuuletusrumpu. Lattiaa ei oltu pesty vuosikausiin.
Asetimme muoviset hedelmäkorit pinoihin myyntipöydän eteen. Hedelmät olivat kylmähuoneessa, (jonka valot eivät tietenkään toimineet). Kaaleppi oli väsännyt pahvilaatikoista tienvarsimainoksia: Cheeries (=cherries, suom. huom.) 2kg $10! Nice Appricots. Cheap Cheeries! Pahvilaatikkoa piti pystyssä toinen pahvilaatikko, johon se nojasi. Veimme laatikot tienreunaan, kummallekin puolelle tietä. Ajattelin että teksti on aika himmeällä, mutta pomoa asia ei tuntunut huolettavan.
Mainokset olivat paikoillaan, hedelmät koreissa: aprikoosia ja kirsikkaa. Luumuja saisimme myöhemmin. Mutta alkupäivä piti pärjätä näillä. Katsoin ikkunasta, auto hidasti mainoslaatikoiden kohdalla ja kurvasi pian pihaan. Myin päivän ensimmäiset hedelmäni. Asiakkaita tuli lisää. Ja lisää. Pomo hävisi jossain vaiheessa teilleen, olin oman onneni nojassa. Kauppa kävi kuin siimaa. Ensimmäiset asiakkaat olivat sunnuntai-kävelyltä poikkeavia mummoja. Vähitellen alkoi tulla nuorempaakin porukkaa, miehiä, naisia, äitejä lapsineen, nuori maorimies tappajakoiran kanssa…
Kaikki halusivat kirsikoita. Aprikoosejakin meni kaupaksi, mutta kirsikat olivat päivän hittituote. Enkä ihmettele: ne olivat makeita. Ja halpoja. Sain luvan popsia hedelmiä mieleni mukaan, mutta ehdin hädin tuskin raapia päätäni asiakkaiden välillä. Kiirettä piti koko päivän. Kaaleppi palasi jossain vaiheessa auttamaan. Hain läheiseltä KFC:ltä kupin kahvia, istuin viideksi minuutiksi aurinkoon. Päivä oli kerrankin kaunis, lähes kuuma.
Kun kirsikat loppuivat panimme pillit pussiin. Kello oli puoli kuusi. Pomo ajaa yöllä hakemaan lisää hedelmiä maatilalta kolmen tunnin päästä. Minun työpäiväni alkaa huomenaamuna kymmeneltä.
Tämän päivän palkkasaldo: $90, puhtaana käteen.
Entry Filed under: Hedelmäkauppias, Hedelmät, Jääskeläinen, Ns. rehellinen työ. .
5 Comments Add your own
Leave a Comment
Some HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Trackback this post | Subscribe to the comments via RSS Feed
1.
Enni | Sunnuntai, 4.2.2007 at 08.38
Aivan mahtavaa, että löysit töitä! – Siis sekä hedelmänmyyntiä että sitä palkallista kirjoittamista. Olen yrittänyt itse miettiä, miten pysyä leivän syrjässä kun Samikin haluaa opiskelemaan. Ongelma on tietysti se, ettei ole aikaa tehdä oikeita töitä…
Hei, jos olet tulossa Aucklandiin, niin 18. helmikuuta (sunnuntaina) on Tarja Halosen jotkut koktailkutsut keskustassa. Kerrankin KAIKKI suomalaiset on kutsuttu presidentin juhliin! Pitäähän mun mennä sinne vaatimaan lisää apurahoja ulkomailla asuville suomalaisille elokuvantekijöille
2.
Markus | Sunnuntai, 4.2.2007 at 09.23
Kiitti, Enni! Olispa kiva päästä Haloskaa tapaamaan (ja sua ja Samia tietty!) Voi olla kuitenkin että töitä riittää kuukaudeksi. Kirsikkasesonki nääs… Mutta kyllä mä sinne pohjoiseen vielä tulen, kunhan tästä ehdin. Toivottavasti sunkin työasiat suttaantuu!
3.
Tarja Kaarina | Sunnuntai, 4.2.2007 at 15.31
hei,pääsit duuniin! Kiva juttu, vaik voikin olla vähän rankkaa aluks. Mutta kun asiakkaita riirrää, on myyminenkin suht kivaa
Voi hyvin ja pidä huolta,
tk
4.
Ben (Intiasta) | Maanantai, 5.2.2007 at 14.46
Moi Markus, long time, no see! Sullahan näyttää pyyhkivän hyvin, oot taas maailmalla seikkailemassa! Millaset suunnitelmat sulla on täksi vuodeksi? Oon ite lähdössä viikon päästä opiskelijavaihtoon Brisbanen lähelle, eli sama maailmankolkka suuntana
5.
Markus | Lauantai, 10.2.2007 at 03.25
Tarja Kaarina:
Myyminen on tosiaan hauskaa, kun on asiakkaita. Ja samalla tulee kehittaneeksi vuorovaikutustaitojaan, ja taallapain maailmaa kun ollaan, myos englanninkielen- ja kuullunymmartamisen taitoa. Asiakkaiden murre on valilla sen verran – miten sen sanoisi – nopeaa, etta taytyy kysya parikin kertaa ennen kuin ymmartaa. Mutta korva tottuu pikkuhiljaa. Joka paiva ymmartaa helpommin ja nopeammin.
Ben:
Long time, no see! Olet valinnut hyvan opiskelupaikan: Australia on mahtava maa ja Brisbane mainio kaupunki. Ainakaan lammosta ei ole siella pulaa. Joko olet perilla?
Mina olen luultavasti melko tiiviisti talla puolen Tasmanin meren seuraavat 9 kk. Mutta tule sina tanne lomillasi niin tavataan ja muistellaan Intiaa. Lentolippu edestakaisin on parinsadan dollarin luokkaa.