Maailman nopein Kiwi

Vettä on satanut tasaisesti koko päivän. Taivas on paksujen pilvien peitossa, pisarat putoilevat puiden liikkumattomille oksille. Etäisen koiran haukkumista lukuun ottamatta sateen litinä tuntuu olevan ainoa ääni koko Eteläisellä pallonpuoliskolla.

Tämä on taas niitä päiviä. Kun nukahtaa kello kaksi iltapäivällä, herää kolmen tunnin päästä eikä muista missä on tai mikä on oma nimi. Kunnes tieto jälleen palaa ja tietoisuus asettuu muistin ja toteutustaan odottavien haaveiden, päätösten, sattumusten väliin.

Mutta silti on olo kuin jotain olisi unohtunut. Jotain tärkeää. Kuin olisi jäänyt joukosta muiden lähtiessä juhlista kotiin. Tai kuin unohtuisi junasta Siperianradan varrella eikä tuntisi enää ketään koko maailmassa.

Sadepäivä siis. Ei sen kummempaa. Loistava tilaisuus lueskella paikallista historiaa netistä, kerätä nippeli- ja nipputietoa, josta kenties joskus muodostuu kokonaiskuva paikasta jossa on käynyt.

En esimerkiksi tiennyt että elokuvan The World’s Fastest Indian sankari on Invercargillista kotoisin. Enkä sitä että “intiaani” elokuvassa ei ole mikä tahansa punanahka vaan vuonna 1901 perustetun Indian Motorcycle Companyn moottoripyörä.

Amerikan vanhimman moottoripyöräyhtiön tuotteilla on aina ollut vankkumaton kannattajakuntansa. Harrastajista innokkain oli kenties Herbert James “Burt” Munro, joka syntyi Invercargillissa 1899 ja kuoli samaisessa kaupungissa 1978.

Munron ja Indian-moottoripyörän yhteinen taival alkoi vuonna 1920, jolloin 21-vuotias nuorimies näki aikansa huippuosaamista edustavan viettelevän punaiseksi maalatun moottoripyörän Invercargillilaisen moottoriliikkeen ikkunassa. Munron verstaassa Indian Scout sekä myöhemmin Indian Motorcycle Companyn muutkin mallit saivat vähitellen lisää tehoja ja aivan uuden ulkonäön.

Teknisenä älykääpiönä en kuitenkaan rupea kuvailemaan Munron moottorinviritysten yksityiskohtia.

Riittäköön kun kerron, että Munron käsittelystä selvittyään kone, joka aiemmin oli yltänyt 75 kilometrin tuntinopeuteen, kulki lähes 200 kilometriä tunnissa. Uusiseelantilainen entusiasti pyrki myös parhaan kykynsä mukaan voittamaan ilmanvastuksen. Useiden kokeilujen tuloksena koko pyörä peitettiin lopulta suipolla rungolla, joka ei ainoastaan näyttänyt vauhdikkaalta vaan siivitti Munron pyörineen ennätysvauhtiin.

Burt Munro ajoi 1960-luvulla kaksi Indian-moottoripyörien nopeusennätystä, joita kumpaakaan ei ole ylitetty. 850-kuutioisen koneen ennätysnopeus vuodelta 1962 on 288 km/h. Vuoden 1967 ennätys, 295,44 km/h on saavutettu 950-kuutioisella moottorilla.
Epäviralliset ennätykset ovat vieläkin kovempia.

Vuonna 2006 Munro sai postuumisti paikan American Motorcyclist Associationin ylläpitämästä Motorcycle Hall of Famesta.

Lähes yhtä kauan kuin Munron suhde moottoripyöriin kesti hänen suhteensa Florence Beryl Martyniin, jonka nän nai vuonna 1927. Elinikäisen avioliiton aikana pariskunnalle ehti syntyä neljä lasta.