Likööriä ja ruumiinkulttuuria

Oleskeluni Invercargillissa jatkuu toistaiseksi. Säästän rahaa, kun en maksa matkustamisesta. Hostelli – tai Backpackers kuten halvempia majapaikkoja täälläpäin kutsutaan – on viihtyisyydestään huolimatta halpa. Maksan dormitoriosängystäni $20 yöltä.

Sängyn vuokrahinta on yleensä ollut kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen dollaria. Halvin näkemäni hinta taisi olla $18. Kalleimmat yöni vietin Christchurchin Base Backpackersissa, jossa pulitin petistä $29 – tosin huoneen yhteydessä oli wc ja suihku.

Nykyinen backpackersini on saanut nimensä baarimikko M.W. Heronin Bourbon Streetillä New Orleansissa vuonna 1874 kehittelemästä viskillä, hedelmillä ja eri mausteilla maustetusta likööristä. Muistelen joskus maistaneeni Southern Comfortia, mutta siitä on pitkä aika, ja juoma oli turhan makeaa minun makuuni.

Liköörihostelliin muutettuani olen, ironista kyllä, nauttinut ainoastaan yhden oluen. Olen keskittynyt kunnon kohentamiseen. Teen aamuisin sarjan harjoituksia jotka kulkevat nimellä Viisi tiibetiläistä.

Tiibetin tai tiibetiläisen joogan kanssa harjoituksella tuskin on mitään tekemistä. Tiibetiläiset on amerikkalaisen Peter Kelderin vuonna 1939 julkaisema viiden liikkeen yksinkertainen mutta monipuolinen harjoitusohjelma.

Kelderin liikesarja harjoittaa erityisesti vatsan ja selän seutua sekä vahvistaa käsivarsia ja hartioita. Harjoitus saa veren kiertämään. Olo on energinen. Suihkun ja parranajon jälkeen tuntuu kuin olisi uusi ihminen.

Käyn myös uimassa säännöllisesti. Invercargillissa on uimakeskus, jossa on kaksi 25 metrin rataa. Tämänhetkinen viikko-ohjelmani on 1000 metriä neljänä päivänä viikossa. Uin rintauintia ja kroolia, jossa hengitän vuorotellen vasemmalta ja oikealta. Kumpaakin 50 metriä kerrallaan. Välillä harjoitan jalkoja potkimalla sammakkoliikkeitä kelluke käsivarsien alla.

Uimahalli on auki yhdeksään iltaisin. Kello on nyt varttia vaille kolme. Lueskelen ja kirjoittelen vielä pari tuntia. Sen jälkeen lähden hallille. Viikon tavoitteesta puuttuu kaksi kilometriä.